Vieraskynässä Antti Lindtman: Rakenteet, asenteet ja perhevapaat

Voiko asenteita muuttaa muuttamalla rakenteita vai vetääkö päinvastoin kulttuurinen muutos perässään hitaasti muuttuvaa yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä? Eli kumpi on yleensä moottori ja kumpi jarru? Kysymys voi kuulostaa hassulta, mutta tätä on aikoinaan historiankirjoituksessa pohdittu paljon. Perhevapaauudistuksen tarina tarjoaa aineksia kummankin vaihtoehdon kannattajalle.

Varmaan jo aika pitkään suurin osa suomalaisista olisi sanonut, että on väärin kohdella lapsia eriarvoisesti sen mukaan minkälaisessa perheessä he elävät. Tässä lainsäädäntö on varmasti ollut asenteita jäljessä. Toisaalta tiedämme, että muissa pohjoismaissa on saatu nostettua isien käyttämää osuutta perhevapaista kiintiöimällä. Isien näyttäisi käyneen helpommaksi käyttää perhevapaita, kun siihen lainsäädännöllä kannustetaan. Asenteita on muokattu rakenneuudistuksilla.

Minulla oli etuoikeus vetää hallitusneuvotteluissa sitä pöytää, jossa viimein saatiin sovittua perhevapaiden uudistamisesta. Kaikki tiesivät, että nykyinen malli asettaa moninaisten perheiden lapset räikeän eriarvoiseen asemaan. Se piti saada kiireesti korjattua. Toinen SDP:n tavoite neuvotteluissa oli edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, kotona ja työpaikoilla. Julkisuudessa tasa-arvon edistäminen, vaikkapa kiintiöimällä osa vapaista toiselle huoltajalle, asetetaan usein vastakkain perheiden valinnanvapauden kanssa. Puolueilla on tähän kysymykseen erilaisia tulokulmia. Tämä oli se kysymys, joka viime hallituskaudella kaatoi jo silloin aivan liian pitkään viivästyneen uudistuksen.

Tällä kertaa perhevapaauudistus saatiin maaliin ja sentään korjattua nykyisen mallin räikeimmät epäkohdat, vaikka ihan kaikkea toivomaansa ei neuvotteluista kukaan saanutkaan. Miten sitten kävi sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen? Tämäkin edistyi vähintään kohtalaisesti. Yhdessä nuorempien sukupolvien muuttuvien arvojen ja arvostusten kanssa uskon, että liike on oikeaan suuntaan.

Matka on kuitenkin pitkä. Kaikki tietävät perusfaktat: Naisen euro on vieläkin alle 90 senttiä ja naiset käyttävät perhevapaista lähes 90% prosenttia. Monet naiset joutuvat työelämässä kohtaamaan raskaussyrjintää. Ura- ja palkkakehitys hidastuu perhevapailla suhteessa miespuolisiin kollegoihin ja eläke jää lopulta pienemmäksi. Samalla moni isä ei ehdi yhtäläisesti osallistumaan lapsen varhaisimpiin vaiheisiin.

Koko ero ei varmaankaan selity pelkästään perheiden vapailla valinnoilla. Jos toisen palkkakehitys on jo hidastunut edellisen lapsen kohdalla tehtyjen valintojen takia, voi olla haastavaa enemmän ansaitsevan tai vahvemmin uraansa panostaneen jäädä kotiin. Valinnat kertaantuvat ja voivat lukkiintua. Ja sitten ne asenteet. Joutuuko moni isä Suomessa vielä pohtimaan, olisiko pidemmällä perhevapaalla negatiivinen vaikutus urakehitykseen? Juhlapuheista ei aina voi päätellä mitkä todelliset asenteet omalla työpaikalla ovat. Uskon että monessa firmassa ja työpaikalla asenne perhevapaisiin on aidosti kannustava. Silti, mitä useampi isä vallitsee käyttää osansa perhevapaista, sen tavanomaisemmaksi ja hyväksytymmäksi sellainen valinta tulee myös miesvaltaisilla aloilla. Asenteet ja rakenteelliset uudistukset voivat edetä käsi kädessä ja tuoda aikaa myöten kaikille moninaisten perheiden huoltajille enemmän aitoa valinnanvapautta.

Antti Lindtman

Kansanedustaja (sd.)
[email protected]

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta jossa julkaistaan Demarinaisten ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen luottamushenkilöiden ja toimijoiden kirjoituksia. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.