Rosalia Breider: Enemmän kuin kaksi vanhempaa? Perhelainsäädännön päivittäminen on lapsen etu
Demarinaiset on jättänyt SDP:n puoluekokoukselle aloitteen ”Useampi kuin kaksi oikeudellista vanhempaa”. Aloitteessa esitetään, että lapselle voitaisiin vahvistaa useampi kuin kaksi oikeudellista vanhempaa, sekä sopia vanhemmuudesta sitovasti jo ennen lapsen syntymää.
Aloite pohjautuu siihen, että yhä useampi lapsi kasvaa perheessä, jonka arjessa on mukana enemmän kuin kaksi vanhempaa. Kyse voi olla esimerkiksi uusperheestä, jossa lapsella on läheinen ja pysyvä suhde sekä biologisiin vanhempiin, että vanhemman uuteen kumppaniin. Tai kyse voi olla niin sanotusta apilaperheestä, jossa vanhemmuus on alun perinkin jaettu useamman aikuisen kesken. Näissä tilanteissa useampi aikuinen osallistuu lapsen hoivaan ja kasvatukseen, mutta juridisesti vain kaksi heistä tunnustetaan vanhemmiksi.
Nykytilanteessa on kuilu lain ja arjen välillä. Vaikka lapsen elämässä olisi useita tosiasiallisia vanhempia, vain kahdella on oikeudellinen asema sekä siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Aloitteen tavoitteena on päivittää lainsäädäntöä vastaamaan paremmin perheiden monimuotoisuutta ja täten varmistaa, että kaikkia lapsia suojellaan yhdenvertaisesti riippumatta heidän perhemuodostaan.
Tämä edellyttäisi muutoksia myös keskeiseen perhelainsäädäntöön. Tilanteen edistämiseksi tulisi uudistaa ainakin vanhemmuuslakia siten, että vanhemmuudesta voidaan sopia sitovasti jo ennen lapsen alulle saattamista. Myös adoptiolakia olisi tarpeen päivittää, niin ettei perheen sisäisissä adoptioissa kenenkään tarvitsisi luopua vanhemmuudestaan.
Käytännössä tämä ristiriita näkyy monin tavoin. Esimerkiksi uusperheessä lapsen arjessa mukana oleva vanhempi ei voi tehdä lasta koskevia päätöksiä ilman erillisiä valtuutuksia. Jos lapsi joutuu sairaalaan, hänelle läheinen aikuinen ei välttämättä saa tietoa lapsen tilanteesta, tai voi osallistua tehtäviin hoitopäätöksiin. Vastaavasti taas apilaperheessä kolmas vanhempi ei ole oikeutettu vanhempainvapaisiin eikä lapsella ole oikeutta elatukseen tai perintöön tältä aikuiselta, vaikka suhde olisi tosiasiallisesti vanhemman ja lapsen välinen.
Monissa perheissä joudutaankin turvautumaan erilaisiin kiertoteihin, kuten valtakirjoihin, tai epävirallisiin sopimuksiin, jotta arki olisi sujuvaa. Nämä ratkaisut ovat kuitenkin rajallisia. Ne eivät korvaa juridista vanhemmuutta eivätkä turvaa lapsen asemaa esimerkiksi kriisitilanteissa, kuten vanhemman kuollessa, tai perheen hajotessa. Selkeä lainsäädäntö vähentäisi epävarmuutta ja ehkäisisi ristiriitoja.
Aloitetta voi tarkastella myös laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Perhemuotojen monipuolistuessa lainsäädännön tehtävä ei ole ohjata ihmisiä yhteen tiettyyn malliin, vaan varmistaa kaikille lapsille yhtäläinen oikeusturva. Nykytilanne asettaa lapset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, millaiseen perheeseen he syntyvät.
Tutkimuksissa ja selvityksissä, kuten valtioneuvoston teettämässä ”Laki ja perheiden monimuotoisuus” -hankkeessa on tunnistettu tämä ristiriita. Suositus huomioida useamman kuin kahden vanhemman perheiden tarpeet on luonteva jatko kehitykselle, jossa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuus on jo tunnustettu.
On myös tärkeää korostaa, että kyse ei olisi pakosta vaan mahdollisuudesta. Kaikissa perheissä ei ole tarvetta useammalle juridiselle vanhemmalle, mutta niissä perheissä, joissa tarve on, sen tunnistaminen laissa voi olla ratkaisevaa lapsen kannalta. Kyse ei ole ensisijaisesti aikuisten oikeuksista, vaan lapsen edusta. Kun kaikki tosiasialliset vanhemmat tunnustetaan myös juridisesti, lapsen asema vahvistuu: hänellä on useampia ihmisiä vastuussa hyvinvoinnistaan ja turvanaan myös muuttuvissa elämäntilanteissa.
Demarinaiset ovat osana puoluekokousvaikuttamista pyytänyt blogikirjoituksia puoluekokousaloitteista puoluekokousedustajina olevilta hallituksen jäseniltä. Lue kaikki Demarinaisten SDP:n puoluekokoukselle jättämät aloitteet täältä.
Rosalia Breider
Demarinaisten hallituksen varajäsen ja Satakunnan Demarinaisten hallituksen jäsen