Sari Melkko: Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen liputuspäivä

Suomalaisen kansalaisvaikuttamisen yhden suuren uranuurtajan ja esikuvan, Suomen ensimmäisen naisministerin Miina Sillanpään liputuspäivä on 1.10. Päivämäärä on valittu kyseisenä päivänä vuonna 1906 Suomessa voimaan tulleen uuden vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen kunniaksi.

Tuolloin, jo 114 vuotta sitten, Suomi oli tietyiltä osin hyvin erilainen yhteiskunta kuin nyt. Itsenäistymistä tsaarin Venäjästä haikailtiin autonomisessa suuriruhtinaskunnassa syvästi. Vaikka Venäjän vallan aikana Suomi oli kehittynyt niin infrastruktuurisesti, taloudellisesti kuin kulttuurisestikin, niin silti alamaisen asemasta, ikeen ja sorron alta haluttiin kovasti pois. Haluttiin itsenäisiksi, haluttiin täysin oikeutetuiksi päättämään itse omista asioista.

Tuolloin, useita sukupolvia sitten, oli Suomessakin sukupuolten välinen tasa-arvo vielä hakusessa. Toki maailman meno, ihmiskunnan arvot ja ihanteetkin olivat noina aikoina tyystin toisen kaltaisia kuin nykyaikana. Ja toki Suomessa oltiin ainakin joiltain osin sukupuolten välisten tasa-arvokäsitysten ja -käytänteiden suhteen hyvinkin edistyksellisiä kansainvälisesti vertaillen.

Edellä mainittujen vuonna 1906 voimaan tulleiden yhteiskunnallisten uudistusten myötä Suomi antoi kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sekä oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1907 pidetyissä Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa valittiin eduskuntaan ensimmäiset naiskansanedustajatkin – ensimmäiset koko maailmassa.

Tämän jälkeen naisten asema ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovat ottaneet Suomessa kehitysaskeleitaan pikkuhiljaa. Esimerkiksi vuonna 1919 naimisissa olevat naiset saivat oikeuden ansiotyöhön – ilman aviomiehensä suostumusta. Vuonna 1930 uuden avioliittolain myötä aviovaimo vapautui miehensä holhouksesta. Vuonna 1971 työsopimuslailla kiellettiin syrjintä työssä. Vuonna 1987 tuli voimaan tasa-arvolaki.

1900-luvun alun yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiiviset naiset raivasivat työllä ja tuskalla tietä tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Vankkumattomasti he jaksoivat uskoa asiaansa maailman ja ihmiskunnan saattamiseksi suvaitsevaisemmaksi ja kaikin puolin paremmaksi aikakautensa kovista haasteista huolimatta. Nuo entisajan naiset, kuten Suomen yhdeksäntoista ensimmäisen naiskansanedustajan joukossa olleet Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää, ovat suunnannäyttäjiä vielä meidänkin aikakautemme ihmisille, meille kaikille.

Kouluja juurikaan käymätön, työuransa alussa puuvilla- ja naulatehtaissa sekä piikana työskennellyt Miina Sillanpää oli sittemmin useita vuosikymmeniä sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä keskeisenä vaikuttajana toimien muun muassa kaikkiaan 38 vuotta kansanedustajana, vuosina 1926–1927 toisena sosiaaliministerinä sekä Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton ja myöhemmin Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton puheenjohtajana.

Miina Sillanpää ajoi etenkin työläisnaisten ja yksinäisten naisten asiaa, ja hän olikin yhtenä tärkeänä henkilönä mukana perustettaessa Suomen sosialidemokraattisen työläisnaisliiton toimesta vuonna 1940 ensimmäistä Ensi Kotia Helsinkiin. Vuonna 1945 perustettiin Naisten suojakotien liitto, myöhemmältä nimeltään Ensi- ja Turvakotien liitto, jonka ensimmäisiä tehtäviä oli avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän äitiensä aseman turvaaminen. Myöhemmin tehtävänä on ollut lähinnä turvakotitoiminnan järjestäminen parisuhteissaan väkivaltaa kokeneille, aluksi lähinnä naisille, vaikeissa ja turvattomissa oloissa elävien lapsien ja perheiden auttaminen sekä perheväkivaltaa ehkäisevän työn tekeminen.

Maailmaa parantavan kansalaisvaikuttamisen tarve ei kaikesta jo saavutetusta kehityksestä huolimatta ole valitettavasti häipynyt minnekään, vaan yhä edelleen tarvitaan periksi antamattomia puurtajia, uusia Miinoja. Aito tasa-arvo ja turvallisuuden kokeminen ei ole yhteiskunnassa mikään itsestään selvä asia.

Populistiset ja vanhoilliset käsitykset naisten arvosta ja asemasta yhteiskunnassa voivat pahimmillaan saada aikaan pahaakin takapakkia sukupuolten välisessä tasa-arvokehityksessä. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen hälyttävän yleistä Suomessa, eikä vallitseva korona-aika ole tilannetta yhtään helpottanut, vaan päinvastoin lähisuhdeväkivaltaa jää nyt entistä enemmän piiloon, mikä on erittäin huolestuttavaa. Väkivallan vastaiseen työhön on ehdottomasti panostettava resursseja nykyistä enemmän, myös järjestöjen ja kansalaisvaikuttamisen kautta.

1.10. liputetaan Miina Sillanpään ohella myös kansalaisvaikuttamisen kunniaksi. Nimetty liputuspäivä olkoon merkiksi sille, että kaikkina muinakin päivinä muistamme kunnioittaa niin väsymättömästi yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tehneitä henkilöitä, kuin myös itse sitä arvokasta kansalaisvaikuttamista, jota on aikojen saatossa tehty ja jota on edelleen tehtävä.

Sari Melkko

Demarinaisten 2. varapuheenjohtaja