Taru Salovaara: Viivästyneet diagnoosit heikentävät ennustetta ja elämänlaatua
Vuosittain noin 1900 naista sairastuu Suomessa gynekologiseen syöpään. Viivästyneet ja virheelliset diagnoosit tulevat kalliiksi. Menetetty työ- ja toimintakyky on inhimillinen tragedia, mutta myös iso kuluerä yhteiskunnalle.
Naisten terveyteen liittyvät haasteet jäävät liian usein vähälle huomiolle, vaikka niiden vaikutukset yksilöiden elämään, terveyteen ja hyvinvointiin voivat olla merkittäviä. Erityisen huolestuttavaa tämä on gynekologisten syöpien kohdalla, sillä jos oireita ei tunnisteta tai ne ohitetaan, seurauksena voi olla kohtalokkaita viiveitä diagnoosissa ja hoidon aloittamisessa.
Vaikka naisten terveydestä on viime vuosina puhuttu mediassa aiempaa enemmän, gynekologiset syövät jäävät valitettavan usein sivuun, vaikka juuri niiden kohdalla viiveet voivat pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan, sitä parempi on sen ennuste, eikä syöpään sairastunut tarvitse yhtä raskaita hoitoja kuin laajalle levinneessä syövässä. Sillä on iso merkitys myös elämänlaadun kannalta.
Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n vuonna 2021 toteuttamassa kuntoutuskyselyssä 46 % vastaajista kertoi kärsivänsä neuropatiasta, 46 % ennenaikaisista vaihdevuosista, 41 % unettomuudesta, 28 % lymfaturvotuksesta ja 21 % masennuksesta. Hedelmällisessä iässä sairastettu gynekologinen syöpä johtaa usein myös lapsettomuuteen.
Suomessa syöpään sairastuneiden elämänlaatuun ja kuntoutukseen syöpähoitojen jälkeen ei panosteta, kuten monissa muissa maissa. Australia, Saksa, Tanska sekä Yhdysvallat ovat edelläkävijöitä syöpäpotilaiden kuntoutuksessa ja kokonaisvaltaisessa hoidossa.
Tukea on saatavilla aktiivisten syöpähoitojen aikana, mutta monet pitkäaikais- ja myöhäisvaikutukset ilmenevät vasta myöhemmin ja saattavat seurata syöpään sairastunutta loppuelämän ajan.
Valtaosalla syöpään sairastuneista ensikontakti on perusterveydenhuollossa. Siksi sen merkitys korostuu varhaisessa toteamisessa. Koska syöpäseurannat erikoissairaanhoidossa ovat lyhentyneet, potilaat ohjautuvat yhä nopeammin takaisin perusterveydenhuoltoon myös syövän sairastettuaan. Pitkäaikais- ja myöhäishaittojen tunnistaminen ja hoitaminen vaatii yhtä lailla osaamista.
Omalääkäri-omahoitajamallin laajeneminen ja sitä kautta paraneva hoidon jatkuvuus tuovat toivoa, sillä kun ammattilainen tuntee potilaan paremmin, myös uudet tai pitkittyneet oireet tulevat helpommin esille.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan, sitä parempi tilanne on niin potilaan kuin yhteiskunnankin kannalta. Kuntoutukseen kannattaa panostaa, sillä ikääntyvässä Suomessa meillä ei ole varaa menettää ihmisiä työelämän ulkopuolelle. Kun työ- ja toimintakyky sekä elämänlaatu säilyvät, kaikki voittavat.
Taru Salovaara
Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu ja sairaanhoitaja
Maailman gynekologisen onkologian päivä (World GO Day) 20.9.