Tuula Haatainen: Kunniaan liittyvä väkivalta on sokea piste Suomelle

Meillä on vakava ongelma. Tämä kävi viimeistään ilmi järjestämässäni kunniaan liittyvää väkivaltaa käsitelleessä seminaarissa 30.9.2019. Seminaarissani puhui sekä aiheen asiantuntijoita että ”kokemusasiantuntijoita” eli sanalla sanoen väkivallan uhreja.

Uhrien kertomukset olivat arkisia, mutta raadollisia ja tunteellisia. Asiantuntijat olivat tyytymättömiä viranomaisten toimintaan ja esittivät lisäresursseja sekä lainsäädäntömuutoksia. Järjestöistä ihmisoikeusliitto oli sitä mieltä, että kunniaan liittyvä väkivalta on johtanut myös Suomessa henkirikoksiin, vaikkakaan viranomaiset eivät sellaista ole vielä tunnistaneet. Omalta osaltani jätän tehtyjen rikosten lopullisen oikeudellisen arvioinnin aina tuomioistuimille. Pidän kuitenkin vakavana esitettyjä näkemyksiä varsinkin, kun näkemyksen esittää asiantuntijataho.

Kunniaan liittyvä väkivalta eroaakin muista väkivallan muodoista, koska se on sukupuolittunut ja sitä tehdään yhteisöllisesti. Uhrit jätetään yksin ja heitä alistetaan fyysisellä ja henkisellä väkivallalla. Suurin osa uhreista on nuoria tyttöjä mutta joukossa on myös poikia, joilta vaaditaan sitoutumista ja kunnioitusta suvun sovittuja perinteitä kohtaan. Kunniaan liittyvä väkivalta koskee myös seksuaalivähemmistöjä. Ilmiöön liittyy vaikenemisen kulttuuri.

Tähän asti järjestöt ovat olleet yksin mukana kunniaan liittyvän väkivallan vastaisessa työssä. Muun muassa MonikaNaiset, Ihmisoikeusliitto ja Kalliolan Nuoret ry tekevät erinomaista ja arvokasta työtä. Järjestöt eivät kuitenkaan yksin voi vastata työstä, joka kuuluu ensisijaisesti viranomaisten vastuulle. Meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin ennen kuin ilmiö eskaloituu ja kehittyy entistä vaikeammaksi. Suomeen tarvitaan ammattilaisia, jotka ymmärtävät kunniaan liittyvää väkivaltaa ja sen erilaisia ilmenemismuotoja. Tarvitsemme viranomaisten kouluttamista, järjestöresursseja ja ihmisiä, jotka voivat auttaa uhreja ja myös käydä dialogia heidän sukulaistensa kanssa.

Suomi on aina ollut edelläkävijä naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamisessa sekä ihmisoikeuksien edistämisessä. Kunniaan liittyvässä väkivallassa tulemme kuitenkin valitettavasti jälkijunassa. Lainsäädäntömme on vanhentunut eikä se tunnista kyseistä väkivallan muotoa. Puhtaan sukupuolineutraali rikosoikeus ei toimi, jos rikoksen motiivi liittyy puhtaasti uhrin sukupuoleen. Tätä mieltä oli seminaarissani puhunut THL:n projektipäällikkö Martta October, jonka mukaan muista pohjoismaista mm. Ruotsi on tässä asiassa Suomea edellä.

Kunniaan liittyvästä väkivallasta on pakko keskustella, koska kyse on yhteiskuntamme perusarvoista: Yksilön oikeudesta elää omaa elämäänsä rauhassa ja tehdä valintoja parhaaksi katsomallaan tavalla.  Mikäli keskustelua ei käydä, keskustelualoite jätetään äärilaidoille. Tästä ei hyödy kukaan, eivät väkivallan uhrit eivätkä ne, jotka haluavat auttaa tai olisivat muuten valmiit muutokseen. Kannustan maahanmuuttajayhteisöjä ja naisjärjestöjä keskustelemaan kunniaan liittyvästä väkivallasta entistä rohkeammin.

-Tuula Haatainen, eduskunnan varapuhemies