Tuula Petäkoski-Hult: Kuntien työllisyyspalvelut edistämään tasa-arvoa ja tukemaan pienyrittäjiä

Vuoden 2025 alusta tuli voimaan odotettu ja kuntien toivoma työllisyyspalveluita koskeva uudistus. Oma kotikuntanikin, Lempäälä, totesi jo muutama vuosi sitten, että antakaa työllisyyspalvelut meidän järjestettäväksi, niin saadaan ne tehokkaammiksi ja paremmin kunnan asukkaiden ja yritysten tarpeisiin vastaaviksi. Muutoksen lähestyessä lukuisissa kunnissa heräsi kuitenkin pelko siitä, että me emme saakaan rakentaa niin tehokasta kokonaisuutta kuin aluksi toivoimme, jos vastuukuntana toimiva kaupunki ei haluakaan tehostaa toimintaa ja vähentää byrokratiaa.

Suomessa on 45 työllisyysaluetta, joista 39 toimii vastuukunta- tai kuntayhtymämallilla ja neljä kuntaa järjestää ne itse. Jotta yhteistyö kuntien ja työllisyysalueiden välillä toimii kuntien tilanteet huomioon ottaen, niin kunnissa on henkilöstöä, joiden työtehtäviin yhteistyö kuuluu ja joiden kanssa tehdään kuntakohtaista koordinaatiotyötä. Työvoimapalvelut ovat osa kuntien peruspalveluja.

Työvoimapalveluiden tarvitsijoita ja käyttäjiä on paljon, mutta tasa-arvoon ja sukupuolten erilaisin tilanteisiin työmarkkinoilla on kiinnitettävä huomiota. Suomessa työtehtävät ovat edelleen voimakkaasti sukupuolittuneet, vaikka muutostakin on tapahtunut. Tilanne vaikuttaa myös työvoimapalveluiden järjestämiseen ja toteuttamiseen.

Tällä hetkellä Orpo-Purran hallituksen toiminnan tulos näkyy kasvavina työttömyyslukuina eri toimialoilla. Järjestöjen toimintaa joudutaan ajamaan alas, joka lisää usein naisten työttömyyttä, koska järjestötyöntekijöistä suuri osa on naisia. Kulttuurialalla toimii lukuisia joukko naisia, jotka työllistävät itsensä pienissä projekteissa ja hankkeissa. Kun nämä työt vähenevät hallituksen päättämien leikkausten ja kuntien säästöjen vuoksi, niin samalla nousee kulttuurialan ammattilaisten ja itsensä työllistävien pienyrittäjien työttömyys ja työllisyyspalveluiden tarve. Mutta onko työllisyysalueilla riittävästi osaamista ja kulttuurialan erityispiirteiden huomioon ottamisen kykyä, on kysymys, jonka voimme perustellusti esittää.

Yllättäen myös naisvaltaisen hoito- ja hoiva-alan työttömyys on nyt kasvussa. Toivottavasti tämä kasvu on väliaikaista, koska hoito- ja hoivapalvelujen tarvetta on, vaikka maan hallituksessa tätä ei ilmeisesti tunnisteta eikä ymmärretä niiden ihmisten tuskaa, jotka jäävät ilman tarpeellisia hoito- ja hoivapalveluita.

Pääministeri Orpon hallitus on luonut lisää työttömyyttä naisvaltaisille aloille ja heikentäneet naisten ostovoimaa, joka puolestaan vähentää palvelujen ostoa naisyrittäjiltä, kuten kampaamoista, kotisiivousyrityksiltä, kulttuuripalveluista. Hallituksen toimin kasvua työllisyydessä ei ole näkynyt, vaikka sen piti olla tavoitteena. Hallitusohjelma pitäisikin kirjoittaa tältä osin uusiksi.

Kunnilla on rajalliset mahdollisuudet tukea pienyrittäjiä asiakaskunnan kasvattamisessa, mutta työllisyyspalveluiden sisällä heille voidaan kohdentaa koulutusta ja taloudellista neuvontaa ongelmatilanteissa sekä verkostoitumismahdollisuuksia. Työllisyyspalveluissa on tärkeä tunnistaa nais- ja perhe-erityiset näkökulmat.  Pienyrittäjyyttä voidaan tukea myös tarjoamalla edullisia yritystiloja kuntien omistamissa kiinteistöissä. Tosin tämä ei ole mahdollista kaikissa kunnissa. Kuntatasolla on tärkeä tuntea yrittäjien arkea ja yrittämisen ongelmakohtia, jolloin näihin on mahdollista etsiä ratkaisuja yhdessä ja näin selvitä yhteistyötä tehden talouden taantumasta.

Tuula Petäkoski-Hult

Pirkanmaan Demarinaisten puheenjohtaja

Demarinaisten hallituksen varajäsen

Lempäälän kunnanhallituksen puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuuston jäsen sekä hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja

Aluevaaliehdokas

Lempäälän Vammaisneuvoston puheenjohtaja