Uhkaako vaalihäirintä demokratiaa?

Eduskuntavaaleista on ehtinyt kulua kaksi kuukautta ja vaalityössä mukana olleiden järjestöjen ja ehdokkaiden omat vaalianalyysit alkavat olla valmiita. Aikaisempiin vaaleihin verrattuna on huomionarvoista todeta, että vaalihäirintä on lisääntynyt ja sen muodot ovat monipuolistuneet. Esimerkiksi SDP:n kyselyssä ehdokkaille ja vaalipäälliköille käy ilmi, että kyselyyn vastanneista ehdokkaista 41% ja vaalipäälliköistä 24% oli kokenut häirintää. Vastaajia oli yhteensä 192.

Häirinnän monet muodot näkyivät vastauksissa. Ehdokkaat kertoivat uhkailusta ja huutelusta vaaliteltalla sekä maalittamisesta ja disinformaation levittämisestä somessa. Haastava ilmiö on ehdokkaan ”iholle tuleminen”, provosoivien kysymysten esittäminen ja niiden videointi kännykällä. Maksetut somemainokset aktivoivat erityisesti trolleja vihapuheeseen.

Vaalihäirintä on valtioiden, ääriliikkeiden tai yksittäisten ihmisten tarkoituksellista toimintaa, jolla pyritään aiheuttamaan hämmennystä ja suuntaamaan huomio epäolennaiseen. Koska toimijat, kohteet ja keinot ovat moninaiset, ilmiö voi olla hankalasti tunnistettava. Erityinen ongelma piilee lisääntyvässä häirinnässä sosiaalisen median kanavilla, sillä poliittinen luottamus ja tietoisuus yhteiskunnallisista asioista kehittyy nykyisin entistä vahvemmin juuri sosiaalisen median kautta.

Häirintä kohdistuu usein naisiin, vähemmistöryhmiin ja julkkisehdokkaisiin. Puolueet saavat oman osansa epäasiallisesta kommentoinnista, mutta useammin kohteena on yksittäiset ehdokkaat. Tämä henkilöön menevä häirintä on erityisen vahingollista, jos ehdokas joutuu rajoittamaan kampanjointiaan oman turvallisuutensa nimissä. Vaalihäirinnän on havaittu vähentävän halua asettua ehdokkaaksi, ryhtyä kampanja-aktiiviksi tai käyttää äänioikeutta. Tällaista kehityssuuntaa voidaan pitää demokratian kannalta huolestuttavana, sillä liberaalin demokratian kulmakiviä ovat korkea äänestysprosentti, avoin mielipiteiden ilmaisu ja monipuolinen ehdokasasettelu.

Avoimuus, päätösten läpinäkyvyys ja kansalaisten laaja osallisuus tekevät demokratiasta haavoittuvan. Tiedon levittämisen rajoitukset sulkevat pois disinformaatiota, mutta samalla vahvistavat valtaa pitävien päätösvaltaa tehdä rajanvetoa oikean ja väärän tiedon välillä. Esimerkiksi Unkarissa sananvapauden rajoittamistoimien perusteluina on käytetty juuri ”väärän” tiedon karsimista.

Kansallinen vaalilainsäädäntö on yleensä reagointia tapahtuneeseen – ei siis kovin tehokasta. Suomessa ei ole esitetty epäilyksiä vaalien riippumattomuuden suhteen, mutta kansainvälisiä, esimerkkejä on monia. Yhä monimutkaistuva vaalihäirintä, esimerkiksi toisen valtion aikaansaama manipulointi, vaatii kansallisen reagoinnin lisäksi Euroopan laajuisen ja kansainvälisen sääntelyn yhteistyötä. Samoin monikansallisten teknologiayhtiöiden oma-aloitteinen koordinointi ja sääntely on hyväksi, mutta käytännön esimerkit ovat osoittaneet, että tapauskohtaista arviointia tarvitaan. On esimerkiksi hyväksyttävämpää sulkea kannattajiaan väkivaltaan lietsoneen Donald Trumpin kuin suomalaisen kansanedustajaehdokkaan sometili.

Monipuoluejärjestelmä on rikkaus, jossa railakaskin ajatustenvaihto on hyväksyttävää. Puolueiden on kuitenkin yhdessä luotava pelisäännöt, joiden mukaan vaalikentillä toimitaan. Toisten ehdokkaiden vaalikampanjointiin on suhtauduttava kunnioituksella, vaikka arvomaailmat olisivat päinvastaisia. Tässä ongelmana on populismi, joka nojaa kannatuksensa juuri yksinkertaistamiseen ja osittain disinformaatioon. Ehdokkaiden kokemuksilla on erityistä merkitystä tulevaisuuden ehdokasasettelussa.

Yksilötasolla tarvitaan myös toimenpiteitä. On havaittavissa, että resilienssi poliitikkojen keskuudessa on lisääntynyt ja yhä rankemmat tapahtumat ohitetaan ilman suurempaa huomiota tai yhteydenottoa verkkopalveluun viranomaisista puhumattakaan. Siedämme yhä enemmän epäasiallista käyttäytymistä ja pidämme sitä jopa itsestäänselvyytenä. Tämä ei ole oikea kehityssuunta. Tilanteet on tunnistettava ja tehtävä selväksi, että toimintatapa ei ole oikein. Arjen politiikan on oltava kaikille turvallista, vaikka yhteiskunnan polarisoituminen ja epävarmuus ruokkivatkin epäasiallista käyttäytymistä. Yhteiskunnan yleisen mielipiteen tulee tukea kaikilla tavoilla demokratian vahvistumista.