Vieraskynässä Anneli Kiljunen: ”Rakasta, mutta raskasta” – Demarinaiset vahvasti edustettuina omaishoitajaliiton historiassa

Läheisistä huolenpitäminen ja vastuunkanto on sukupolvet ylittävä kokemus. Omaishoito on ollut osa monen perheiden arkea jo vuosisatoja, ennen kuin itse termi oli edes tunnettu. Kun Suomi kehittyi 1900-luvun loppupuolella hyvinvointivaltion suuntaan, keveni myös raskas huolenpitovelvollisuus läheisistä. Tilanne helpottui julkisten palveluiden kasvun myötä.

Omaishoito ei ollut hyvinvointivaltion rakentuessa aluksi osa järjestelmää vaan se oli kotona tapahtuvaa, usein ulospäin näkymätöntä raskasta työtä. Sotien jälkeen naiset alkoivat käydä enemmän töissä ja suurperheet vaihtuivat pienempiin. Hoitotehtävissä auttavia perheenjäseniä oli vähemmän ja molempien puolisoiden ansiotyölle oli tarvetta.

1980–1990-luvun taitteessa omaishoitajien asemasta alkoi viritä keskustelua. Raportti ”Omaiset loppuun palaneita ihmisiä vai käyttämätön voimavara” käynnisti laajemman julkisen keskustelun ja sen myötä monet vanhuksia hoitavat olivat alkaneet tiedostaa asemaansa ja tuen tarvettaan. He ottivat yhteyttä järjestöihin.

SDP:n rooli on ollut liitossa vahva ja näkyvä

Vanhusten omaisille perustettiin oma valtakunnallinen yhdistys vuonna 1991 ja sen puheenjohtajaksi valittiin eduskunnan varapuhemies, SDP:n Saara-Maria Paakkinen. Yhdistyksen perustamiskirjan ensimmäinen allekirjoittaja oli silloin vielä tuleva tasavallan presidentti, Tarja Halonen.

Jo tuolloin perustamiskokouksessa pidetyssä puheessa hahmoteltiin järjestölle kuuluvia tehtäviä, jotka ovat kantavia vielä tänäkin päivänä: Järjestön tulee tukea omaishoitajia tiedottamalla omaisten oikeuksista ja palveluista. Sen tulee tehdä omaisten työtä tunnetuksi ja vakiinnuttaa sen merkitystä sosiaalipolitiikan kokonaisuudessa. Sen tulee ajaa omaisten etuja, vaikuttaa päätöksentekijöihin ja osallistua julkiseen keskusteluun ja kansainväliseen toimintaan.

1990-luvun lama muutti yhteiskuntamme palvelurakennetta ratkaisevasti. Rahat ja resurssit olivat tiukalla, julkisia palveluita jouduttiin leikkaamaan. Silloin kolmannen sektorin asema nosti päätään ja se kutsuttiin mukaan korjaamaan tilannetta. Lama vaikeutti monien omaishoitoperheiden asemaa entisestään, jonka vuoksi tarve omalle vaikuttamistoiminnalle vahvistui.

Vahva vaikuttaja liiton historiassa on ollut myös SDP:n kansanedustaja Virpa Puisto. Hän edellytti mm. selkeämpää määrittelyä omaishoitajista. Päättäjät halusivat auttaa omaishoitajia, mutta rajaaminen oli haastavaa: ”jos hoidamme kukin omaa äitiämme, kukaan ei siihen puutu, mutta jos vaihdamme äitejä, saamme tukea”. Tämä ajatus oli omiaan viemään ajatusta yhdistyksestä eteenpäin, jonka perustajajäsenenä myös Puisto toimi.

Omaishoidon eteen tehtävä töitä jatkossakin

Omaishoitajaliitto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Pitkällä taipaleellaan omaishoitajien asema on parantunut Suomessa merkittävästi ja paikallisyhdistykset ovat tehneet erittäin tärkeää työtä alueen omaishoitajien hyväksi. Tässä työssä on ollut koko liiton matkan ajan mukana vahvoja demariliikkeen naisia. Olen iloinen, että olen itse saanut olla mukana myös tässä tärkeässä työssä reilut 10vuotta.

SDP nosti kuntavaalitavoitteissaan yhdeksi kärkiteemaksi omaishoitajien aseman parantamisen. Omaishoidolla tulisi olla selkeä osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa – sen asemaa on parannettava ja selkiytettävä. Lisäksi yhteiskunnan tuki on riippuvaista asuinpaikkakunnasta. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Siksi edellytämme omaishoidolle kansallisia, yhteneväisiä kriteereitä. Lisäksi omaishoitoon varattavien määrärahojen tulee olla riittävät.

Anneli Kiljunen, kansanedustaja (sd.)

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa joka viikkoa yksi SDP:n kansanedustaja kirjoittaa hänelle tärkeästä tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittyvästä asiasta.