Ajankohtaista

Vieraskynässä Johan Kvarnström: Tasa-arvo edellyttää, että maailmaa muutetaan

Vuoden kansainvälinen naistenpäivä ja Minna Canth-päivä tulivat ja menivät, mutta työ tasa-arvon puolesta jatkuu. Vaikka kuulummekin maailman tasa-arvoisempiin kuuluviin maihin, meillä on vielä paljon tekemistä. Ja tasa-arvo ei ole koskaan “valmis” tai toteutunut. Se vaatii jatkuvaa puolustamista ja kehitystä, vaatii jatkuvaa kriittistä keskustelua ja konkreettista toimintaa sekä päätöksenteossa että arkielämässä.

Yksi laiminlyöty näkökulma keskustelussa on millaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa tasa-arvo toteutuu. Toteutuuko tasa-arvo, jos se tarkoittaa pelkästään, että naiset osallistuvat patriarkaaliseen järjestelmään? Eräs viisas toveri sanoi kerran, että tasa-arvo ei saa tarkoittaa, että naiset osallistuvat miesten typeryyksiin, vaan feminismi pitää olla kytketty rauhan edistämiseen ja sen tulee ohjata maailmaa pois miesnormien väkivaltaisuudesta.

Yksi ajatuksia herättävä esimerkki: Margaret Thatcher. Hän näytti, että nainenkin voi olla riittävän kova minkä tahansa tehtävään. Se ei ollut mitenkään merkityksetön juttu, mutta miesnormien kovuus säilyi kuitenkin vielä kaiken mittarina. Kirjailija ja aktivisti Beatrix Campell kirjoitti “rautarouvasta” näin: ”Femininity is what she wears, masculinity is what she admires.” Ja Jenni Murray kirjoittaa näin kolumnissaan vuodesta 2013: “What did Margaret Thatcher do for women? Nothing.” Eli: Thatcher pärjäsi miesten maailmassa, mutta maailma ja päätöksenteon kulttuuri ei muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan.

Seuraava esimerkki: jääkiekko. Laji, jota olen diggannut pienestä lähtien (oi niitä muistoja MM-kullasta -95!). Olen suuresti iloinen, että meillä on vihdoin päivitetty tv-laki, joka takaa jalkapallon ja jääkiekon naisten maajoukkueille saman aseman kuin vastaaville miesten maajoukkueille. Samalla nyökkään, kun nyt luen Filip Saxenin kolumni jääkiekon machokulttuurista ja väkivaltaongelmasta. Hän kysyy, jos joku pelaaja pitää kuolla myös Suomessa ennen kuin ymmärrämme että väkivalta ei ole mitenkään siisti juttu. Ja hän vaatii, että laji siirtyy pois tappeluista ja väkivaltakulttuurista. Tämä mielessäni ajattelen, että aito tasa-arvo ei voi tarkoittaa sitä, että naisten jääkiekko kehittyy mieskiekon suuntaan.

Minulla on lapsuusmuisto, kun enoni vei minut HIFK:n matseihin. Se oli hieno elämys, mutta kyllä opin myös, että miehet huutavat humalassa yleisössä ja tappelevat jäällä, vaikka aikuisia ovatkin. Ja ensimmäisestä TPS-ottelusta en muista muuta paitsi, että sankarimme Saku Koivu oli tappelussa ja joutui suihkuun. Ehkä itse vien joku päivä jonakin päivänä omat lapseni naisten jääkiekko-otteluihin, toivottavasti laji antaa heille muistoja ilman väkivaltaa. Muuten tasa-arvo ei ole toteutettu kunnolla. Aito tasa-arvo edellyttää, että lajin kulttuuri muuttuu.

Näin on tapahtunut monessa sektorissa yhteiskunnassamme aikaisemmin.

Suurin piirtein samaan aikaan kun naisten osuus opettajista kasvoi, niin opettajien oikeus käyttää väkivaltaa vähennettiin ja lopuksi poistettiin.

Aikoina kuin vain miehet toimivat pappeina niin pappien valta oli ongelmallinen ja kytketty pelon lietsomiseen. Samaan aikaan kuin kirkko hyväksyi naispappeutta niin pappien rooli muuttui ja toiminta modernisoitui.

Kun Tarja Halonen aloitti Tasavallan Presidenttinä ensimmäisenä naisena niin presidentillä oli vähemmän valtaa kuin koskaan aikaisemmin. Se kuulostaa negatiiviselta, mutta parlamentarismin kasvu oli sinänsä tarpeellinen ja voitto demokratialle. Hän ei ollut mikään Thatcher, vaan aktiivinen osa muuttuvista poliittisesta kulttuurista.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa vallitsee demokratia ja väkivallattomuus ja erilaisuus on voimavara.

Johan Kvarnström, kansanedustaja (sd.), Raasepori

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa joka viikkoa yksi SDP:n kansanedustaja kirjoittaa hänelle tärkeästä tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittyvästä asiasta.