Ajankohtaista

Vieraskynässä Merja Mäkisalo-Ropponen: Sukupuolen välinen tasa-arvo -totta vai unelmaa?

Tutkija Susanna Virkki ja tietokirjailija Pertti Rajala ovat parhaillaan kirjoittamassa kirjaa suomalaisista naisista, jotka ovat murtaneet lasikattoja ja vaikuttaneet merkittävällä panoksella sukupuolten välisen tasa-arvon kehitykseen Suomessa. Tätä kirjaa varten he kysyivät nykyisiltä naiskansanedustajilta ajatuksia tämänhetkisestä sukupuolten välisestä tasa-arvosta. 

Kirjan kirjoittajilta saamani kysymykset saivat minut pohtimaan asiaa syvällisemmin ja tulin siihen tulokseen, että todellisen tasa-arvon esteenä on vielä monia asenteellisia tekijöitä, jotka näkyvät esimerkiksi sanojen valinnassa. Kansainvälisesti arvioiden Suomen tilanne on kuitenkin hyvä. Nykyisen hallituksen kokoonpano on hyvä esimerkki lasikattojen murtamisesta. Samoin eduskunnassa on tällä hetkellä 94 naiskansanedustajaa eli lähes puolet edustajista.  

Kuitenkin kun seuraa keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, niin asia on monien ihmisten mielessä vielä sumea. Viimeksi viime viikolla sain sähköpostin, jossa minulle ihmeteltiin, eikö noita hallituksen ”tytteleitä” saa kukaan kuriin. Myös kansanedustajia tytötellään, mutta pojista harvemmin kuulee puhuttavan. Tällaista puhetta on siis paljon ja ilman asenteiden muutosta lasikattojen murtamiset jäävät helposti vain positiivisiksi erityistapauksiksi. 


Keskustelin muutama viikko sitten vaikutusvaltaisen maakuntavaikuttajan kanssa (mies), joka kertoi, että hänen kokemuksenaan nais-kunnanjohtajien pitää olla monta kertaa pätevämpiä, että heitä kuullaan yhdenvertaisesti mies-kunnanjohtajien kanssa. Miesten puhe on ikään kuin pätevämpää.

Miina Sillanpää on oma ”idolini” ja historiallisesti katsoen hänen työnsä on tärkeä merkkipaalu tasa-arvotyössä erityisesti politiikan saralla. Hän toimi kansanedustajana 38 vuotta ja oli myös ensimmäinen naisministeri. Hänen jälkensä oli pitkä tauko (1927–1949) ennen kuin seuraava naisministeri (Tyyne Leivo-Larsson) valittiin. Miina Sillanpäätä yritettiin myös monin tavoin vaientaa, mutta hän ei ollut hiljaa. Mielestäni edellä mainitsemani tytöttely ja pätevyyden vähättely sekä epäasiallinen käyttäytyminen ovat tämän päivän vaientamisyrityksiä.

Omalla kohdallani olen kokenut kaiken tämän. Naisvaikuttajaan ja päätöksentekijään suhtaudutaan edelleen osittain ajatuksella, että ”naiset eivät osaa ajatella järjellä – niillä on liikaa tunne mukana”. Tämä ei kuitenkaan ole mikään sukupuoliasia, mutta toisaalta voi kyllä kysyä, että saisimmeko parempia päätöksiä aikaan, jos tunnepätevyyttä ja herkkyyttä arvostettaisiin enemmän?

Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja sd.

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa joka viikkoa yksi SDP:n kansanedustaja kirjoittaa hänelle tärkeästä tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittyvästä asiasta.