Kirsi Sutton: Hurraa varhaiskasvatus!

Minua innosti kirjoittamaan Tarja Halosen ja Jaana Hirsikankaan Vieraskynä kirjoitus (HS 7.3.2021). Elämme Suomessa, jossa maatamme johtaa naisviisikko, presidenttinä ollut nainen ja Suomen naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden 115 vuotta sitten kolmantena maana maailmassa. Vaikka moni asia on hyvin, on meillä vielä paljon tekemistä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, yhtenä esimerkkinä julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden kehittäminen.

Yhtenä merkityksellisenä tekijänä sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ovat olleet lastentarhat. Ensimmäiset lastentarhat perustettiin Suomessa jo 1800-luvun loppupuolella. Alun perin lastentarhatoimintaa ei kuitenkaan perustettu vanhempien työssäkäynnin tueksi, vaan ydintehtävänä oli pedagoginen kasvatustyö lasten kasvun ja kehityksen hyväksi. Lastentarhatyöllä haluttiin täydentää silloisia kotikasvatuksen puutteita. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä tarve päiväkotipaikoille kasvoi, sillä naisten työssäkäynti lisääntyi teollistumisen myötä voimakkaasti. Yhtenä naisten työllistymisen suurimpana esteenä oli se, ettei lapselle ollut tarjolla paikkaa lastentarhassa tai seimessä. Aikakaudelle oli tyypillistä, että kauppojen ilmoitustaululla etsittiin lastenhoitajaa mukavaan perheeseen.

Nykyään varhaiskasvatus nähdään osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmäämme. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on ensisijaisesti edistää lapsen kasvua ja kehitystä, tukea oppimisen edellytyksiä sekä edistää koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista ja elinikäistä oppimista. Toissijaisena tehtävänä on mahdollistaa molempien vanhempien työssäkäynti.

Jokainen vanhempi haluaa omalle lapselleen parasta. Laadukas varhaiskasvatus turvaa koulutuksellista tasa-arvoa sekä laajemmin myös yhteiskunnallista tasa-arvoa. Laatuun vaikuttavat erityisesti koulutettu henkilöstö, opettajien määrä henkilöstöstä ja lapsiryhmien koko. Vanhempien näkökulmasta merkitystä on myös sillä, että varhaiskasvatuspalvelut ovat saavutettavissa, mahdollisimman lähellä palvelun käyttäjiä ja että oppimisympäristö on turvallinen.

Suomalaisessa arvokeskustelussa on pidetty tärkeänä, että lapset voidaan hoitaa mahdollisimman pitkään kotona. Debatti siitä, onko oikein kasvattaa lapsia kodin ulkopuolella, alkoi jo ensimmäisten lastentarhojen perustamisen aikaan, vaikka lastentarhatyön kehittäjien näkökulmasta kyse oli pikemminkin kotien kasvatustyön tukemisesta. Tästä vastakkainasettelusta olisi hyvä jo päästä eteenpäin.

Vaikka tässä kirjoituksessa naistenpäivän kunniaksi näkökulmana on sukupuolten välinen tasa-arvo, niin on hyvä muistaa, että varhaiskasvatus on lainsäädännöllä vahvistettu lapsen subjektiiviseksi oikeudeksi. Varhaiskasvatuksen positiiviset vaikutukset yksilön kasvulle ja kehitykselle sekä oppimisvalmiuksien kehittymiselle ovat kiistattomat. Varhaiskasvatus on lapsen koulutuspolun ensimmäinen porras ja kivijalka, minkä aikana opetellaan toimimaan ryhmässä muiden kanssa, opitaan kielellisiä-, matemaattisia-, itsenäisen ajattelun taitoja, taiteillaan, musisoidaan ja tanssitaan sekä kehitetään laaja-alaisia oppimisvalmiuksia.

Hurraa varhaiskasvatus ja hyvää oikein hyvää naistenpäivää!

Kirsi Sutton on SDP:n kuntavaaliehdokas Helsingissä. Hän on 46-vuotias varhaiskasvatuksen erityisasiantuntija, koulutukselta kasvatustieteen maisteri, varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja ammatillinen opettaja.