Vieraskynässä Merja Mäkisalo-Ropponen: Tekoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi tarvitaan lisää

Eduskunta käsitteli viime keskiviikkona Työelämä ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön pohjalta nyt syksyllä annettua yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomusta, jossa jälleen kerran painottuvat vammaisten syrjintää koskevat asiat. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n sopimus (CRPD) astui Suomessa laintasoisesti voimaan vuonna 2016. 

Vammaiset ihmiset kokevat syrjintää monella elämän osa-alueella Suomessa. Neljän kertomusvuoden aikana yhdenvertaisuusvaltuutettuun on otettu yhteyttä eniten vammaisuuteen ja alkuperään perustuvaan syrjintään liittyen. Yhteydenotot ovat useimmiten koskeneet yksityisiä palveluita kuten asumista tai kauppaa, työelämää sekä sosiaali- ja terveyspalveluita ja muita julkisia palveluita.  Tällä kertaa yhdenvertaisuusvaltuutettu otti erityisesti kantaa vammaisten työllisyyskysymyksiin.

Vammaisyleissopimuksen 27 artiklan mukaisesti vammaisilla henkilöillä on oikeus tehdä työtä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työympäristön on oltava avoin, osallistava ja vammaisten henkilöiden saavutettavissa. Oikeus tehdä työtä on turvattava myös niille, jotka ovat vammautuneet palvelussuhteen aikana.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tähdensi mietinnössään, että vammaisille henkilöille ei tule luoda eriytyneitä työmarkkinoita, vaan heille tulee tarjota tarvittavat tukitoimet, jotta mahdollisimman moni voi toimia tavallisilla työmarkkinoilla tai yrittäjinä. Henkilökohtainen apu ja kuljetuspalvelut ovat keskeisessä osassa työelämäoikeuksien toteutumisessa. Vammaispalveluiden siirtyessä hyvinvointialueille on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että alueilla on mahdollisimman yhtenäiset käytännöt. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa todetaan, että voimassa oleva lainsäädäntö, viranomaiskäytännöt ja yleiset asenteet eivät luo edellytyksiä vammaisten ihmisten työelämäoikeuksien toteutumiselle vammaisyleissopimuksen edellyttämällä tavalla. He kokevat syrjintää erityisesti työnhaussa ja kohtuullisten mukautusten järjestämisessä, mutta myös yleensä työurallaan. Syrjintätapaukset eivät saadun selvityksen mukaan etene kovinkaan usein työsuojeluviranomaisen käsittelyyn. 

Toisaalta syrjintä alkaa jo koulutuksessa, sillä vammaiset nuoret kokevat monesti syrjintää esimerkiksi ammatinvalinnan ja opintojen ohjauksessa, jossa oletuksia sopivasta ammatista tehdään pelkästään nuoren vamman perusteella ottamatta huomioon hänen kiinnostuksensa kohteita ja taipumuksiaan.  

Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittaa, että yhdenvertaisuuslakiin kirjataan sen uudistamisen yhteydessä selkeästi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen velvoitteet kohtuullisiin mukautuksiin sekä ennakollinen varautuminen vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin kaikille sopivaa suunnittelua käyttäen.

Lokakuun lopulla yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Ihmisoikeuskeskus julkaisivat yhdessä valmistelemansa ”Suuntana vammaisten henkilöiden yhdenvertainen osallisuus työelämässä” -käsikirjan, jonka tavoitteena on tukea työnantajia, viranomaisia ja vammaispalvelujen asiantuntijoita vammaisten henkilöiden työllistymisen edistämisessä. Käsikirjassa esitetään monia toimia yhdenvertaisempien toimintamallien rakentamiseksi ja vammaisten henkilöiden työllisyyden edistämiseksi.

Yhdenvertaisuuden edistäminen lainsäädäntötyössä

Yhdenvertaisvaltuutettu kiinnittää huomiota myös lainvalmistelun yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnin puutteisiin. Vammaisvaikutusten arviointi on osa yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia. Myös tarkastusvaliokunta on ottanut kantaa vammaisvaikutusten arviointien puutteisiin lainsäädäntötyössä. Vammaisia koskeva tietopohja ja tiedonkeruu lainsäädäntöä tehtäessä on liian kapea-alaista. Kun lainvalmistelussa huomioidaan yhdenvertaisuus oikein, torjutaan samalla rakenteellista syrjintää.  

Kattavien yhdenvertaisuusvaikutusten arviointien yhtenä esteenä valtuutetun käsityksen mukaan on syrjintää ja yhdenvertaisuutta sekä yleisemmin eri väestöryhmien elämäntilanteita ja oikeuksien toteutumista koskevan tiedon puutteellisuus. Valtuutettu kiinnittää huomiota myös yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia koskevien ohjeiden riittämättömyyteen.  

Asia ei koske vain lainsäädäntötyötä. Myös kunnissa ja hyvinvointialueilla on isoja puutteita yhdenvertaisuus- ja vammaisvaikutusten arvioinnissa.

Digitalisaatio ja yhdenvertaisuus

Digitalisaation avulla pystytään merkittävästi edistämään yhdenvertaisuutta esimerkiksi tuottamalla palveluita, jotka ovat saatavilla asuinpaikasta, toimintarajoitteista ja kielestä riippumatta. Valtuutettu huomauttaa, että digipalvelut voivat kuitenkin huonosti suunniteltuina myös estää ainakin joihinkin palveluihin pääsyn esimerkiksi osalta ikääntyneistä ja vammaisista henkilöistä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaation lisääntyessä riski palveluista syrjäytymiseen on erityisen suuri jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevilla. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu tähdentää, että digitaalisten palvelujen tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien ulottuvilla ja hyödynnettävissä. Digipalveluja suunniteltaessa tulee huomioida ihmisen erilaisuus. Palveluja tulee voida käyttää, vaikka olisi esimerkiksi kuulo- tai näkövamma, luki- ja oppimisvaikeus, muistihäiriö tai vaikkapa heikko suomen kielen taito. Digitaaliset palvelut ja sovellukset tulee johdonmukaisesti suunnitella helppokäyttöisiksi ja niiden saavutettavuus varmistaa.  

Valtuutettu suosittaa, että yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteuttaminen otetaan keskiöön palveluita digitalisoitaessa. Viranomais- ja välttämättömyyspalveluita ja esimerkiksi pankkipalveluita digitalisoitaessa on varmistettava palveluiden monikanavaisuus. Lisäksi digiosaamista ja digilukutaitoa on kehitettävä ja kaikille on järjestettävä riittävä digituki. 

On hyvä muistaa, että saavutettavat palvelut ovat joillekin välttämättömiä, mutta samalla hyödyttävät kaikkia.

Asennemuutoksen aika

Piilossa olevat vammaisia syrjivät asenteen ovat vielä kovin yleisiä massamme. Tämä näkyy esimerkiksi puheena, jossa vammaisuus rinnastetaan sairauteen tai työkyvyttömyyteen.

Joitakin viikkoja sitten törmäsin THL:n sivuilla listaukseen ”sairauksista”, jotka eivät estä rokottamista, missä muun muassa kehitysvammaisuus oli listattuna.

Sama ilmiö tuli esille Helsingin sanomien pääkirjoituksessa 2.11., josta sai sen käsityksen, että esteettömyys ja kuljetuspalvelut ovat kirjoittajan mielestä liian kalliita yhteiskunnalle. Yhdenvertaisuus ja osallisuus oli asetettu alisteiseksi taloudelle. Mielestäni tämä on vaarallinen asenne yhdenvertaisuuden tavoitteen näkökulmasta.

On siis tärkeää myöntää, ettei YK:n vammaisoikeuksien sopimus toteudu vielä Suomessa eikä kaikkien asenteetkaan tunnu olevan sitä puoltamassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelyssä oleva vammaispalvelulakiesitys jättää myös isoja aukkoja vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumiselle.

Haluan kuitenkin ajatella, ettei kysymys ole niinkään ilkeydestä tai eriarvoisuuden hyväksymisestä, vaan tietämättömyydestä. Tiedon lisääminen muuttaa myös asenteita.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja SDP
SDP:n vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan Demarinaisten ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen luottamushenkilöiden ja toimijoiden kirjoituksia. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.