Ajankohtaista

Demarinaisten panos yhteiskuntamme sosiaalisessa kehityksessä on mittava. Helsingin Demarinaiset julkaisee kotisivuillaan ja facebook-sivuillaan syksyn 2020 aikana Demarinaisten 120-vuotistaipaleen kunniaksi pienoiselämäkertoja helsinkiläisistä sosialidemokraattisista naisista.

Jotkut heistä ovat tunnettuja, joista on kirjoitettu aikaisemmin, jotkut vähemmän tunnettuja ruohonjuuritason puurtajia, joista ei juuri ole kirjoitettu. Heillä kaikilla on oma merkittävä roolinsa yhteisessä liikkeessä. Emme saa unohtaa sitä arvokasta työtä, jota naisliikkeessämme on tehty!

Suurin osa teksteistä on syntynyt Helsingin Demarinaisten ja TSL-Helsingin opintojärjestön yhteistyönä järjestetyllä Naisen Ääniä -kurssilla kevään 2020 aikana. Muutama on kunkin kirjoittajan myöhempää oman innostuksen tuotosta ja jotkut vielä odottavat kirjoittamista.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivänä 1.10.2020!

Inkeri Airola – kansalaisvaikuttajan sydämenasiana koulutus ja perhe

Kirjoittaja Päivikki Kumpulainen

Kunnallisneuvos Inkeri Airola tapasi Miina Sillanpään ensimmäisen kerran jo lapsena, isän mukana kokouksessa. Myöhemmin hän oli Miina Sillanpään Säätiön perustajajäsen, hallituksen pitkäaikainen jäsen ja säätiön puheenjohtaja.

Inkeri Airola, os. Salovaara syntyi Helsingissä vuonna 1917. Hän valmistui ylioppilaaksi tulonsa jälkeen kansakoulun opettajaksi 1939 Jyväskylän seminaarista ja toimi opettajan virassa useita vuosia Helsingissä Taivallahden kansakoulussa.

Kansakoulunopettaja, kunnallisneuvos Inkeri Airola oli aktiivinen helsinkiläinen demarinainen puolueen ja Helsingin piirin toiminnassa. Hän oli kansalaisvaikuttaja ja kunnallispoliitikko, jonka sydämenasioina olivat koulu- ja koulutuspolitiikka, läpi elämän kantava oppiminen sekä perhepolitiikka ja lasten kasvu ja kasvatus. Airola korosti oikeutta ja mahdollisuutta riittävään tietoon, jota jokainen voi hankkia ja hyödyntää kykyjensä mukaan.

”Minulla on ollut suuret toiveet työväestön asiaan. Pohja työväen asiaan on luotu kotona. Olin demari ihan lapsesta lähtien ja kuljin mukana kokouksissa. Se oli minulle tuttua asiaa. Ylioppilaaksi tultuani liityin Sos.-dem. keskusteluseuraan”, kertoo Airola. (Inkeri Airola kertoo Miina Sillanpää säätiön perustamisesta TMT378:378. Työväenarkisto TA).

Inkeri Airolan työtoverit muistavat, että hän oli aito ja aktiivinen kansalaisvaikuttaja, joka perehtyi asioihin, kuunteli ja konsultoi ahkerasti kanssatoimijoitaan ja asiantuntijoita. Hän toimi monissa merkittävissä luottamustehtävissä kuten esimerkiksi Kotien Puolesta Liitossa ja Taloustyöntekijöiden yhdistyksen omaisuuden pohjalle perustetussa Miina Sillanpään Säätiössä. Luottamustehtäviä oli myös Mannerheimin lastensuojeluliitossa, Suomen Mielenterveysseurassa, Suomen YK-liitossa ja Suomi-Neuvostoliitto-Seurassa.

Opettajataustainen Airola oli Suomen kasvatustyöntekijäin sos.- dem. yhdistyksen aktiivinen jäsen ja kansainvälinen alansa toimija Sos.dem. opettajien kansainvälisen unionin keskushallituksessa. Monet meistä muistavat tuon edelleen myynnissä olevan, jo 1950-luvulla ilmestyneen kirjan nimeltä Lasten oma aapinen, jonka yksi tekijä on Inkeri Airola. Lisäksi Airola osallistui 1960-luvulla laaditun Lasten oma lukukirja -oppikirjan tekemiseen. Hän oli myös taitava piirtäjä ja harrasti piirtämistä aina elämänsä loppuun saakka, muistaa työtoveri.

Toiminta demarinaisissa – tein kuten demari tekee

”Ylioppilaaksi tultuani liityin Sos.-dem. keskusteluseuraan. En ole koskaan ollut julkinen ihminen, joka tietää aina. En olisi osannut selostaa asiaa kovin demaripitoisesti. Mutta tein kuten demari tekee.”

Inkeri Airola oli oman yhdistyksensä kautta Helsingin sos.dem. naispiirijärjestön aktiivinen jäsen ja tuli mukaan toimintaan arkistotietojen mukaan heti kuusikymmentäluvun alussa toimien aina pitkälle seitsemänkymmentä lukua. Airolan aktiivikausi oli pitkä, joten hän ehti toimia yhdessä useamman eri vuosikymmenillä vaikuttaneen vahvan naisaktiivin kanssa, kuten Tyyne Paasivuori, Helvi Saarinen, Taimi Rinne-Virolainen, Seija Karkinen ja Liisa Vasama.

Airola aloitti aktiivitoiminnan Demarinaisissa juuri edellä kuvaamallaan vaatimattomalla tavalla ja toimi aluksi Sosialidemokraattisen Naisten Keskusliiton (nykyisin Naisliitto / Demarinaiset) liittoneuvostossa lisäjäsenenä, ja myöhemmin varsinaisena jäsenenä. Muutaman vuoden piiritoimintaan osallistuttuaan hänestä tuli naispiiritoimikunnan (hallitus) jäsen vuoden 1964 keväällä yhdessä muun muassa kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja (1966–1983, 1986–1991) ja ministeri (1972–1975) Seija Karkisen kanssa. Kuusikymmentä luvun jälkipuoliskolla Airola toimi piiritoimikunnassa sekä sihteerinä että varapuheenjohtajana ja oli työvaliokunnan jäsen.

Naispiirin yksi keskeinen tehtävä on aina ollut toimia vaaliorganisaationa ja etenkin aikaisemmilla vuosikymmenillä niin kutsutun vaalivalistustyön tekeminen. Airola oli itse kunnallisvaaliehdokkaana useita kertoja, joten tehtävä naispiirin vaalijaoston puheenjohtajana 1960-luvun loppupuolella oli hänelle luonteva luottamustehtävä. Hän hoiti vaalivalmisteluja ja vaalimainontaa tiiviissä yhteistyössä Helsingin sos.-dem. piirin kanssa ja esiintyi ja juonsi vaalitilaisuuksissa. Nuorten asioista ja tukemisesta kiinnostunut Airola edusti Helsingin sos.dem. naisten piirijärjestöä Nuorten Kotkien keskustoimikunnassa kuusikymmentäluvulla. Airolalle tärkeitä olivat myös kuluttajakysymykset, ja hän edustikin naispiiriä Elannon edustajistossa ja järjesti kuluttajavalistustilaisuuksia ja messuja Helsingin naispiirissä.

Pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu – puoluekuri ei ihan aina pitänyt

Inkeri Airolasta tuli Helsingin kaupunginvaltuutettu kuusikymmentäluvun alussa.  Valtuutettuna hän toimi vuosina 1961 – 1976. Hänen aktiiviaikaansa naispiirissä osuivat vuoden 1966 menestysvaalit demareille ja naisille. Tuolloin peräti seitsemän helsinkiläistä piiritoimikunnassa vaikuttanutta demarinaista valittiin kaupunginvaltuustoon.

Vaalityöhön naispiirissä valmistauduttiin Airolan johdolla ja yhteistyössä Helsingin piirin kanssa muun muassa vaaliteemoja ja sisältöjä ja opiskelijoiden aktivointia pohtien sekä kehittämällä yhdyshenkilöverkosto piirin sisällä. Mottona 1966 kunnallisvaaleissa oli ”Nyt tai ei koskaan”, ja naisten menestys olikin taattu suunnitelmallisen ja vaikuttavan vaalityön tuloksena.

Ennen kaupunginvaltuutetun tehtävää Airola oli ehtinyt toimia ja vaikuttaa jo vuodesta 1957 lähtien kirjastolautakunnassa ja monissa muissa luottamustehtävissä; lastentarhalautakunnan puheenjohtajana 1961 – 1968 ja 1960 – 1980 -luvuilla kaupunginhallituksessa, taloussuunnittelutoimikunnassa ja koulusuunnittelutoimikunnassa, henkilöstöasiain lautakunnassa ja Helsingin teatterisäätiössä. Inkeri Airola edisti sosialidemokraattisia tavoitteita monessa, mutta työtovereiden mukaan hänelle oli myös luonteenomaista erilaisten näkökulmien huomioonottaminen ja yhteensovittaminen.

Puoluekuria ei Airola ihan aina noudattanut. Keväällä 1969 käsiteltiin Puu-Käpylän tulevaa kaavoitusta. Sosialidemokraatitkin kannattivat suunnitelmaa rakentaa uusi betonilähiö purettavien vanhojen puutalojen tilalle. Valtuustossa esitettiin kuitenkin ponsi, jossa edellytettiin vanhan Puu-Käpylän säilyttämistä. Vastoin ryhmäkantaa kuusi SDP:n valtuutettua, Airola ainoana naisena, äänesti hyväksytyksi tulleen ponnen puolesta. Erkki Tuomioja pohtii puheessaan, että silloisessa ryhmäkuria korostavassa puoluekulttuurissa vain valtuutettu Puntilan liittyminen radikaaliryhmään pelasti muutoin odotettavissa olleilta kurinpitotoimilta.  (Puntila sosialidemokraattina. Esitelmä L.A. Puntilan 100-vuotisjuhlaseminaarissa. Erkki Tuomioja. Helsinki, 23.8.2007.)

Kiista äidinpalkasta, kunnallisista lasten hoitopaikoista sekä kuluttajansuojan kehittäminen

Keskustan ja liberaalien ponsi äidinpalkasta vuoden 1972 lopulla tuli päivähoitolakia koskevaan ehdotukseen. Päivähoitokomitea tutki asiaa silloin vielä Liberaalisen puolueen (myöhemmin SDP:n jäsenen) edustajan Pirkko Aron johdolla. Helsingin Sos.-dem. Naispiiri otti asiaan kielteisen kannan piirikokouksessaan ja esitti sen sijaan lapsiperheisiin kohdistuvien sosiaalisten etujen yhdenmukaistamista ja tehostamista, erityisesti lasten kunnallisten hoitopaikkojen lisäämistä.

Seitsemänkymmentäluvulla huolenaiheena oli myös vanhusten asuminen ja asumismukavuus. Tehdyn tutkimuksen mukaan siinä oli havaittu useita puutteita. Naispiiri esitti Helsingin piirikokoukselle, että valtuustoryhmä pyrkisi toteuttamaan todetut parannusehdotukset vanhusten asumisessa. Kuluttajansuojan parantaminen, erityisesti kotitalouksien arjen kulutus ravinnon, kodinkoneiden, vaatteiden osalta, oli esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja tärkeitä demarinaisille ja Inkeri Airolalle. Hän luotti poliitikkona tutkittuun tietoon ja piti kuluttajatutkimusta ja kulutusta tutkivien instanssien rahoitusta tärkeänä. Helsingin demarinaiset tekikin aloitteen komitean asettamisesta suunnittelemaan kuluttajia palvelevan valtion tutkimuslaitoksen perustamisesta sekä kunnallisten kotitalouslautakuntien kehittämisestä. Lopulta tämä aloite on kantanut pitkälle, aina vuonna 1987 Suomen Kuluttajaliiton perustamiseen.

Rinnakkaiskoulusta yhtenäiskouluun – Asiantuntijana monessa mukana

Peruskoulu-uudistus oli opettajana ja sosialidemokraattina Inkeri Airolan sydämen asia. Ammattilaisen asiantuntemuksella hän ajoi ja oli vahvasti mukana kehittämässä Suomeen yhtenäiskoulujärjestelmää, joka takaisi tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautumiseen myös työväestön lapsille. Tavoite oli tärkeä osa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jo vuodesta 1903 ajamaa koulupolitiikkaa. Peruskoulu-uudistus oli puolueen historiankirjoituksen mukaan osa luokka-Suomen purkamista ja sen avulla toteutettiin siirtyminen hyvinvointiyhteiskuntaan (Sua kohti peruskouluni. Kolbe 2002.).

Helmikuussa 1964 asetettiin Kouluhallituksen pääjohtajan Reino Oittisen (sd) johtama uusi Peruskoulukomitea laatimaan tarkennettua puitesuunnitelmaa sekä tarvittavaa lainsäädäntöä. Koulu-uudistus sai tuulta purjeisiin 1966, kun Suomen Sosialidemokraattinen puolue sai maalisvaaleissa veret seisauttaneen 17 edustajapaikan vaalivoiton, ja vasemmistoenemmistöinen eduskunta Maalaisliiton tuella alkoi heti valmistella eduskunnalle esitystä peruskoululainsäädännöksi (Kolbe 2002).

Helsingin yksityiskoulujen asemaa ja niiden kanssa tehtäviä sopimuksia uuteen koulujärjestelmään siirryttäessä ratkottiin neuvottelukunnassa. Erimielisyyttä oikeistosiiven kanssa oli paljon ja neuvottelut olivat vaikeita, mutta demokraattisena, kuuntelevana ja kompromissihakuisena neuvottelukunnan puheenjohtajana Airola vaikutti toiminnallaan niin, että yhteinen ratkaisu lopulta löydettiin.

Säätiöitä ja yhdistyksiä – Kotien puolesta Liitto ja Miina Sillanpään Säätiö

Kun Sosialidemokraattisten naisten ja sen jäsenjärjestöjen vaikuttamisen ja edunvalvonnan ytimessä alusta alkaen olleet sosiaaliset kysymykset, lasten, naisten, äitien ja vanhusten asema ja olosuhteet, virkistystoiminta sekä kotitalousvalistus laajenivat ja resursseja tarvittiin lisää. Niinpä oltiin kekseliäitä ja perustettiin tehtäviä hoitamaan säätiöitä ja yhdistyksiä.

Inkeri Airola muistelee haastattelussa, että säätiöt ja yhdistykset, joita perustettiin, tulivat tarpeeseen. ”Ensin tarve ja asia tutkittiin ja sitten perustettiin.” Esimerkiksi ensin virkistystoiminta eriytettiin omaksi liitoksi eli Äitien lomahuolto ry:ksi.

”Aluksi oli äitien lomatoiminta, joka laajeni lasten mukaan ottamiseen. Lomatoimintaa oli aika tavalla. Lomatoiminta oli tarpeen vaatimaa silloin. Loma on ollut demareille aina hyvin tärkeä asia. Tavallisilla ihmisillä, demareilla ei ollut yleensä kesähuviloita. Kotien Puolesta lähetti äitejä lapsineen perhelomalle ja ne hakivat hakupapereilla paikkoja”, muistelee Airola.  Nykyisin työ jatkuu Lomakotien Liiton toimintana.

Kotien Puolesta Keskusliitto puolestaan syntyi 1963, kun tarvittiin valtakunnallinen järjestö koordinoimaan paikallisten Kotien Puolesta järjestöjen sosiaalista kotihoitoon, kasvatukseen, perheeseen ja vanhustyöhön sekä äitien ja lasten virkistystoimintaan liittyvää toimintaa. Inkeri Airola oli tämänkin järjestön perustaja ja hallituksen jäsen.

Helsingin Naispiirin piiritoimikunta (hallitus) teki kiinteää yhteistyötä Kotien Puolesta ry:n johtokunnan kanssa; muun muassa tulevaa toimintaa suunniteltiin kuusikymmentä luvulla yhteistyössä.  Kotien Puolesta ry. on nykyisin yleishyödyllinen, poliittisesti sitoutumaton, valtakunnallinen vapaaehtois- ja lähimmäispalvelun järjestö. Juuret edellä kuvatuilla nykyisillä sosiaalialan järjestöillä ovat siis vahvasti Helsingin sos.dem. naistoiminnassa – ja Miina Sillanpäässä.

Inkeri Airolan ollessa lapsi Isä Väinö Salovaara oli pyytänyt Inkeri-tytön mukaan kokoukseen, ja saman pöydän ääressä istui myös Miina Sillanpää. Tuo oli Inkeri Airolan ensikosketus koulutyttönä sosialidemokraattisen tasa-arvotyön voimanaiseen. Vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1965 Inkeri Airola oli Miina Sillanpään Säätiön perustamiskokouksessa, sen päätösvaltainen perustajajäsen.

Kokous päätti tuolloin säätiöidä Taloustyöntekijöiden yhdistyksen (entisen Palvelijataryhdistyksen) omaisuuden ja perustaa Miina Sillanpään Säätiön. Helsingin Tarkk´ampujankadulla toimi Miina Sillanpään perustama vanhainkoti, jonka omisti Taloustyöntekijöiden yhdistys. Yhdistys omisti myös Siuntiossa sijaitsevan Lepopirtin, josta Miina Sillanpää kehitti taloustyötekijöille loma- ja virkistyspaikan.

Inkeri Airolan pitkälle säätiön hallituskaudelle ja myöhemmin vuosina 1977 – 1984 puheenjohtajakaudelle osui säätiön toiminnan voimakas laajeneminen; muun muassa Siuntion kylpylän rakentaminen, Palvelukeskus Ullanlinnan perustaminen sekä monipuolinen vanhuspalveluiden ja lääketieteellisen kuntoutustoiminnan tutkimus- ja kokeilutoiminta.  Airola ehti olla myös mukana Asumispalvelukeskus Wilhelmiinan suunnittelun alkuvaiheessa.

Inkeri Airola asui viimeiset vuotensa samaisessa Miina Sillanpään Säätiön asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa Pikku-Huopalahdessa. Hän viihtyi todella hyvin paikassa, jonka myöhemmästä suunnittelu- ja rakennusvaiheesta työtoveri oli pitänyt hänet ajan tasalla.

Kunnallisneuvos Inkeri Airola kuoli 96-vuotiaana Helsingissä 10. kesäkuuta 2013. Hän oli demokraattinen ja kuunteleva ihminen, joka hyödynsi työssään ja päätöksenteossa sekä omaa näkemystään ja tietotaitoaan että kompromisseja. Oma perhe ja lapsenlapset olivat Inkeri Airolalle kaikki kaikessa. Hänen työnsä ja panoksensa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, sen perhepolitiikan ja koulutuspolitiikan kehittäjänä on arvokas.

Lähteet:

Työväen Arkisto (TA), Helsinki. Helsingin Sos.dem. Naisten toimintakertomukset D:D1 (1953-1972,1997-2012)

Työväenarkisto (TA), Helsinki. Kotien Messut, arpajais- ja huvitoiminta, kokouksia H:H2 (1962-1973 ja Vaaliaineistoa, vaalityösuunnitelmia, vaalivastaavien kokouksia H:H4 (1953 – 1979,1984-1986)

Muistitetotoimikunta:11412 Inkeri Airola kertoo Miina Sillanpään Säätiön perustamisesta TMT378:378. Työväenarkisto (TA).

POIKIEN KOULU JA VÄHÄN TYTTÖJENKIN. NORSSIN HISTORIA 1930-1974, Erkki Nordberg 2009. Vanhat Norssit ry. Viite: Sua kohti peruskouluni. https://www.norssit.fi/sivut/6_10_sua_kohti_peruskouluni.php

Puntila sosialidemokraattina. Esitelmä L.A. Puntilan 100-vuotisjuhlaseminaarissa. Erkki Tuomioja. Helsinki, 23.8.2007. https://tuomioja.org/puheet/2007/08/puntila-sosialidemokraattina-esitelma-l-a-puntilan-100-vuotisjuhlaseminaarissa-helsinki-23-8-2007/

Inkeri Airola 50 vuotta. Suomen Sosialidemokraatti 26.4.67. Työväen Arkisto (TA)

Muistot, Inkeri Airola. Helsingin Sanomat 4.8.2013. Pirkko Lahti. https://www.hs.fi/muistot/art-2000002665381.html

Miina Sillanpään Säätiön arkisto.

Viisikymmenvuotias Kotien Puolesta Keskusliitto 1962 – 2012. Aarno H. Tahvanainen 2012.

Helsingin kaupungin arkisto https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/tietoa-helsingista/kaupunginarkiston-palvelut/sinetti-arkistotietojarjestelma/ (haettu elokuu 2020)

Haastattelut: Leena Välimäki, Miina Sillanpään Säätiön johtaja vuosina 1983-2006.

Kuva, Inkeri Airola: Työväen Arkisto