Irja Salmela eli todeksi sen mihin uskoi
Kirjoittaja: Kaisa Koskinen
Irja Salmela, Martta Salmela-Järvisen tytär, oli uuttera ja määrätietoinen sosialidemokraattinen naisjärjestöaktiivi. Hän viritteli jo 1950-luvun alussa keskustelua itsenäisen keskusjärjestön aikaansaamiseksi helsinkiläisten sos.dem. naisjärjestöjen yhdyssiteeksi. Vuonna 1953 päätettiinkin perustaa Helsingin Sos.dem. naisten aluejärjestö, (sittemmin Helsingin Sos.-dem. Naisten Keskus r.y. ja edelleen 1962 Helsingin sos.dem. naisten piiri, nykyisin Helsingin Demarinaiset), jonka toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Irja Salmela.
Minun asiani oli kirjoittaa kiertokirjeet
Kohtasin Irja Salmelan ensimmäisen kerran vuonna 1981. Toimin Elannon vaalivirkailijana Mäkelänkadun vaalihuoneistossa. Jäsenvaalin tunnelma oli kireä, sillä taistoa käytiin Elannon itsenäisyydestä. Arvokkuutta uhkuva, työväenliikkeen ansioitunut toveri Martta Salmela-Järvinen saapui äänestämään. Hän eteni ryhdikkäänä, keppiinsä tukeutuen ja ojensi jäsenkirjansa ja henkilöllisyyspaperinsa. Hän oli jo 89-vuotias. Salmela-Järvistä seurasi vanavedessä hänen 69-vuotias tyttärensä Irja, joka asui äitinsä kanssa ja piti hänestä huolta. Molempien naisten jäsennumero oli pieni.
Jäin miettimään kuka oli Irja Salmela, oliko hän vain vaikutusvaltaisen äitinsä varjossa kasvanut ja Martan tyttärenä tunnettu?
Irja syntyi vuonna 1912 Salmelan tiedostavaan työläisperheeseen. Vanhemmat halusivat tarjota lapsilleen koulutuksen, jota vaille olivat itse jääneet. Se oli perheeltä suuri taloudellinen ponnistus, vaikka kustannuksia onneksi alensi lahjakkaan Irjan saama vapaaoppilaspaikka. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1932 Helsingin toisesta suomalaisesta tyttökoulusta.
Äiti-Martta ohjasi Irjan jo varhain mukaan järjestötoimintaan. Ensin tytär liittyi Sosialidemokraattisen Raittiusliiton lasten Nuoren Voiman osastoon. Salmelan perheessä oli tapana, että lapsen täytettyä 15-vuotta, hänet vietiin ensin valokuvattavaksi ja sitten liitettiin Elannon sekä Helsingin nuorisoyhdistyksen jäseniksi.
Järjestöaktiivi
Nuorisoyhdistyksellä on Helsingin Mustikkamaalla maja, jossa yhdistys piti pientä kahvilaa. Toiminta toi tuloja ja opetti jäsenille vastuullisuutta. Irja taisi kirjanpidon, joten luonnollisesti taloudenhoitajan vastuut lankesivat hänelle.
Yhdistyksen puitteissa Irja tutustui ulkomaalaisiin nuoriin. Nuorisoyhdistys harjoitti kansainvälistä yhteistyötä Eestin sosialidemokraattisten nuorten kanssa. Irja järjesti eestiläisen nuorisodelegaation vierailun Suomeen, mutta suomalaisten vastavierailu jäi tekemättä. Eestissä tapahtui oikeistolainen vallankumous ja Suomessa vierailleet nuorukaiset vangittiin. Vuonna 1939 alue liitettiin Neuvostoliittoon.
Valmistuttuaan ylioppilaaksi Irjan ensimmäinen työpaikka löytyi Alkoholiliikkeen konttoriosastolta, jossa hän laati tilastoja. Irja haaveili opintojen jatkamisesta Yhteiskunnallisessa opistossa, sillä häntä kiinnosti sosiaalipolitiikkaa. Unelma kariutui, sillä tilastoja piti laatia jopa ylitöinä eikä opiskeluun riittänyt aikaa. Nuorisoyhdistyksessä hän toimi aktiivisesti.
Jatkosodan sytyttyä 1941 Irja sanoi itsensä irti puuduttavaksi käyneestä työstään 1942 ja aloitti uuden uran Suomen Huollon henkisen huollon jaostossa. Asemapaikka oli Kuopio. 30-vuotiaan Irjan tehtävänä oli huolehtia ihmisten henkisestä puolesta sodan aikana. Hän toimi työväestön sekä Karjalasta evakoitujen ihmisten ymmärtäjänä ja kuuntelijana, vaikka välillä rooli vaihtui riitojen sovittelijaksi ja tuomariksi.
SDP kutsuu – keskellä järjestösotaa
Sodan päätyttyä vuonna 1944 Irja palasi Helsinkiin. Sosiaalidemokraattinen nuorisoliitto oli huonossa kunnossa, ja Irja palkattiin vuonna 1945 Helsingin ja Uudenmaan piirisihteeriksi. Muita työntekijöitä ei ollut, joten kaikki järjestötyöt olivat hänen harteillaan. Tilannetta kuumensi se, että sosialidemokraatit ja kommunistit taistelivat työnväenliikkeen johtajuudesta. Irja joutui keskelle järjestösotaa SDNL:n nuorison yrittäessä kaapata STN:n osastoja. Irja muistelee noiden vuosien opettaneen hänelle politiikan teon, valmiuden matkustaa, kiertää osastoissa sekä taidon haistaa kenen kanssa tuli olla vain kaveri ja kenen kanssa toveri.
Piirisihteerin tehtävästä Irja siirtyi luontevasti Sosialidemokraattisen naisliiton järjestäjäksi, siitä järjestösihteeriksi ja lopulta opintosihteeriksi. Kielitaitoisena naisena Irja vastasi myös liiton kansainvälisestä yhteistyöstä Sosialistisen Internationalin naistoiminnassa ja Pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kun vuonna 1951 perustettiin Äitien lomahuolto ry, Irja valittiin sen sihteeriksi. Nimitys oli jatkumo, sillä hän oli jo naisliitossa huolehtinut Sosialidemokraattisten naisten perustamista lomakodeista, kuten myös harjoitetusta kotitalousneuvonnasta. Äitein lomahuolto ry:llä ei ollut varoja, joten Irja jatkoi osa-aikaisena opintosihteerinä naisliitossa.
Puoluehajaannus merkitsi hänen työnsä päättymistä naisliitossa, mutta yhteys jatkui harrastuksena.
”Kun se Helsingin sosdemnaisten keskus perustettiin, olin sen puheenjohtaja. Puolueriidan aikana keskus heitti minut ulos skogilaisena. Perustimme uuden naispiiritoimikunnan ja olin sosdemnaisliiton Helsingin piirin puheenjohtaja. Kun menin takaisin puolueeseen, naisliitto heitti minut ulos”, Irja muistelee poliittisia kärhämiään.
Häntä lämmitti ikävyyksien jälkeen muisto riitelyn päättymisestä ja loppusovinnon teosta.
”Ja sitten kun tuli tää loppusovinto, niin ne tuli kysymään, että kumpi, keskus vai liitto, pidetään rekisterissä? Mä sanoin, että kuulkaa, mulle on se ja sama, kun olen ollut perustamassa kumpaakin. En jatkanut siihen, että kummastakin on minut heitetty ulos”, naurahtaa Irja.
Puoluehajaannuksen aikana Irja nimitettiin kokopäiväiseksi toiminnanjohtajaksi Äitien Lomahuoltoon. Järjestö oli vahvistunut ja pystyi maksamaan palkan. Hänen työtehtävinään olivat sosiaalinen lomatoiminta ja avustusten hakeminen lomakodeille. Irja oli järjestön ainoa työntekijänä vuoteen 1970 asti, jolloin hän sai työkaverikseen järjestösihteerin. Äitien lomahuollon perusti kolme kesäkotia. Toiminta laajeni voimakkaasti ja yhdistyksen täyttäessä 20 vuotta kesäkoteja oli 42 kappaletta eripuolilla Suomea.
Pitkäaikainen kunnallispoliitikko
Järjestötyön lisäksi Irja oli kunnallispoliitikko ja istui Helsingin kaupunginvaltuustossa vuodesta 1954 seitsemänkymmentä luvulle saakka. Lisäksi hän toimi Suomen Unesco toimikunnan jäsenenä vuosina 1963 – 1968.
Irja Salmela asui yhdessä äitinsä Martta Salmela-Järvisen kanssa siihen asti, kun äiti muutti Käpyrinteen vanhainkotiin 92-vuotiaana. Äiti ja tytär olivat olleet mukana perustamassa Käpyrinnettä Koteja Vanhuksille -yhdistyksessä, jossa Irja ahersi toiminnanjohtajana. Hän ei jättäytynyt järjestötoiminnasta edes ikääntyessään, vaan toimi aktiivisesti sihteerinä Eläkkeensaajien Helsingin piirissä ja Alppilan eläkkeensaajien puheenjohtajana.
Hän itse muutti Käpyrinteeseen 85-vuotiaana ja paljastaa, Vanhustenhuollon Uudet tuulet lehtihaastattelussa, muuton syyksi yksinäisyyden.
”Tämä on nyt minun kotini. Minä olen nyt muuttanut uuteen kotiin ja tuonut tänne tavaroitani niin paljon kun ovesta sisälle sopii. Kerrankos sitä helsinkiläinen kotia muuttaa.”
Kiitokseksi elämäntyöstä Suomalaisen yhteiskunnan kehittäjänä ja järjestötoimijana Irja Salmela nimitettiin Sosiaalineuvokseksi. Hänen koko elämänsä ja työuransa keskittyivät Sosialidemokraattisen liikkeen voimistamiseen. Työväenliikkeen työläinen näki urallaan suomalaisen ja kansainvälisen työväenliikkeen kehityksen, sodan jälkeisen jaon työväenpuolueissa ja viisikymmentäluvun lopulla hän koki omakohtaisesti puoluehajaannuksen.
Hän ei noussut puheenjohtajaksi tai puoluesihteeriksi, mutta ilman Irjan kaltaisia sitoutujia SDP ei olisi noussut valtakunnan politiikan keskiöön ja Pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentajaksi. Hänen työnsä ja harrastukset edellyttivät kiertokirjeiden kirjoittamista ja niiden sisältöjen ideoimista. Usko sosialidemokratiaan oli vahva ja tyytyväisyys Käpyrinteen vanhainkotiin oli hänen viimeinen ylpeytensä aihe sosialidemokraattisessa liikkeessä. Irja Salmela kuoli 91-vuotiaana vuonna 2003.
Muistan Irja Salmelan kahdeksankymmentäluvulta Helsingin Työväentalolta, niihin aikoihin hän kirjoitti ja ideoi eläkkeensaajien kiertokirjeitä, vaatimattomaan tapaansa. Nämä tehtävät olivat hänelle tärkeitä.
Kuva: Irja Salmela. Äitien huollon 20 vuotishistoriikki.
Lähteet:
Työväen muistitietotoimikunta; Irja Salmelan haastattelu vuodelta 1984 litterointi M. Ranto ja Katainen Elina
Lainaukset suoraan tästä haastattelusta.
Irja Salmelan 60-vuotistiedote
Lomatoimintaa 70-vuotta- Äitien Lomahuolto 20-v. historiikki
Vanhustenhuollon Uudet tuulet -lehti Irja Salmelan haastattelu Käpyrinteen palvelutalosta.
Helsingin Sanomat/Muistot (netti) Irja Salmela: Sosiaalineuvos Irja Salmela kuoli…
Laakso-Äberg; Sosialismiin! Sosialidemokraattiset nuoret 1906-2006