Naiset ja lapset sodan jaloissa – Teoilla on merkitystä

Tuki Afganistanin ja Ukrainan naisille ja lapsille

Maailma, jossa naisten oikeudet toteutuvat täysimääräisesti, on hyvä kaikille. Erityisesti sotaa käyvissä ja sotaan joutuneissa maissa naisten oikeudet ja tilanne ovat valitettavasti heikentyneet dramaattisesti. 

Helsingin Demarinaisten tilaisuudessa Naiset ja lapset sodan jaloissa 14.11. Pikkuparlamentissa avattiin myös keräys Afganistanin ja Ukrainan naisten hyväksi yhteistyössä UN Womenin kanssa. Keräyksen suojelija apulaispormestari Nasima Razmyarin viesti meille on, että jokainen teko on arvokas ja juuri niitä tekoja tarvitsemme niiden tyttöjen ja naisten puolesta, jotka eniten kärsivät tänä päivänä maailmalla. https://drive.google.com/file/d/1P9W1Y4gOuEsBHKyX3BTI9ypIqtFqwSAP/view

Keräyksen tiedot löytyvät tämän artikkelin lopusta.

Rauhantyön ammattilainen, kansanedustaja Hussein Al Tae korostaa sitä, että tasa-arvo ja osallisuus on tärkeä rauhan edellytys. Hän myös muistuttaa Razmyarin tavoin, että teoilla on merkitystä: Kun ihmiset sotaa käyvissä maissa kuulevat ja tietävät teoistamme, siitä että me välitämme, he saavat toivoa tulevaisuudesta ja rauhasta, siitä että ihmisillä on varmuus huomisesta, siitä että voi jäädä kotimaahan ja uskoa huomiseen. Myös puoluesihteeri Antton Rönnholm toi esiin, mitä puolue ja sen yksittäiset jäsenet ovat maailman rauhan eteen tehneet. Rauhantyössä erityisesti pohjoismainen yhteistyö on tärkeää.

Demarinaiset ovat tasa-arvo- ja vaikuttamistyönsä yhtenä osana kautta historiansa keränneet rahaa ja tarvikkeita, joita hädässä olevat naiset ja lapset tarvitsevat. Merkittävin lienee 1930-luvun loppupuolella järjestetty Espanjan sisällissodan jaloissa olevien tasavaltalaisten lasten hyväksi järjestetty keräys, joka tuotti huikeat 900 000 silloista markkaa.

Kuten puheenjohtaja Minna Salminen toteaa, on Helsingin Demarinaiset yhteistyössä UN Womenin kanssa myös nyt sitoutunut olemaan hädässä olevien naisten rinnalla ja toimimaan heidän oikeuksiensa puolesta niin Afganistanissa kuin Ukrainassakin. Suomi on yksi UN Womenin suurin rahoittaja, ja viestii näin arvopohjaansa muulle maailmalle.

Helvi Sipilän alullepanema YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on työskennellyt Afganistanissa yli kymmenen vuotta ja jatkaa toimintaansa ja tarjoaa elintärkeitä palveluita Afganistanin naisille ja tytöille. Ukrainassa UN Women on toiminut jo 90-luvulta lähtien. Naisten asema on siellä ollut hyvin heikko. Palkkaerot ovat suuret. Yksinhuoltajista suurin osa on naisia, ja toimeentulotuen saajista heitä on 90 %. Perheväkivaltaluvut ovat kasvaneet. Nyt yli puolitoistamiljoonaa on paennut maasta, heistä jopa 90 % on naisia.

Jaana Hirsikangas, UN Womenin johtaja sanoo, että jos haluamme syvää aitoa muutosta yhteiskunnassa, meidän on tavoiteltava naisten ja tyttöjen aseman parantamista. Tutkimukset myös osoittavat, että tasa-arvo lisää yhteiskuntien taloudellista vaurautta ja tätä kautta hyvinvointia.

Hirsikangas kuvaa naisten asemaa kriisien ja konfliktien keskellä järkyttäväksi. Hän muistuttaa, että feministinen politiikka painottaa sitä, että on nähtävä muukin kuin aktiivinen sodankäynti ja että naisten mukanaolo kriisien ratkaisemisessa ja päätöksenteossa on tärkeää. On nähtävä naisten ja tyttöjen, lasten asema sodassa, ei voida puhua vain aktiivisen sodankäynnin ytimestä eikä toimia vain sen hyväksi. Naiset joutuvat lähtemään kodeistaan. He, jotka jäävät, huolehtimaan sodanjaloissa kodeista ja lapsista, kohtaavat vihaa ja väkivaltaa. Sodan päätyttyä sieltä palaavien sotatraumat heijastuvat ihmissuhteisiin ja koteihin yli sukupolvien. Tarvitaan kehitys- ja kansalaisyhteiskuntien apua, sillä yksityisen sektorin investoinnit eivät tutkitusti edistä naisten ja tyttöjen asemaa.

Naisten aseman ja tilanteen huomioimista nyt, ja erityisesti jälleenrakentamisessa, korostaa myös ukrainalainen Olena Podoleva, International Chamber of Commercen varapresidentti, joka vieraili tilaisuudessa. Hän muistuttaa, että myös sisäisiä pakolaisia Ukrainassa on yli 6 miljoonaa. He ovat ennen kaikkea naisia ja lapsia, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. Jälleenrakentamiseen tarvitaan naisia ja naisjärjestöjä. Ukrainassa UN Women antaa tällä hetkellä hätäapua, on rajoilla vastassa ja koordinoi eri järjestöjen humanitääristä asiantuntija-apua ja palveluita.

Gender apartheid Afganistanissa

Afganistanissa naisten asemaa määrittää Talibanin maailmankuva eli tietoinen naisten ja tyttöjen aseman rajaaminen pois yhteiskunnasta. Muun muassa Euroopan tason S&D ryhmä vaatiikin naisten taloudellisen ja sosiaalisen eristämisen lopettamista Afganistanissa.

UN Womenin Hirsikangas piirtää synkkää kuvaa Afganistanin naisten tilanteesta. Talibanin lupauksista huolimatta suhtautuminen naisiin ei ole mitenkään muuttunut. Rajoitukset ovat laajoja. Elintila naisilla on hyvin kapea. Liikkumista ja olemista rajataan; naisilta esimerkiksi vaaditaan miessaattaja, jos tietty kilometriraja matkassa ylittyy. Afganistan on ainoa maa, jossa yläasteikäiset tytöt eivät saa käydä koulua. Yliopistoissa on jonkin verran mahdollista opiskella, mutta jos nykykehitys jatkuu, nekin ovet sulkeutuvat naisilta, sanoo Hirsikangas . Myös oikeuden ja terveyspalveluiden saantia rajoitetaan. Esimerkiksi Naisasioiden ministeriö on lakkautettu ja tilalle on tullut Hyveen edistämisen ja synnin estämisen ministeriö. Oikeuslaitosten naispuoliset juristit ja tuomarit on syrjäytetty viroista tai he ovat paenneet maasta. Terveyspalveluihin on vaikea päästä, koska naisella pitää olla naislääkäri tai naishoitaja. Mutta, koska naisten pääsyä työhön rajataan, vain 10 % tästä työvoimasta on naisia. Koko työvoimasta vain 17,4 % on naisia. Työnteko on kiellettyä, paitsi ammateissa, joissa nainen voi toimia – eli joissa naisia kohdataan. Afganistanissa sukupuolittunut väkivialta on yleistä, ja lapsiavioliittojen määrä on kasvanut eikä palveluja väkivaltaa kärsineille naisille juuri ole. Itsemurhien määrä maassa on kasvanut. Puolet kansasta kärsii nälänhädästä, johon myös ilmastonmuutos vaikuttaa. Naisten ja tyttöjen pääsyä humanitaarisen avun piiriin rajoittaa ja estää se, että itsenäinen liikkuminen on kielletty.

UN Women on kuitenkin saanut jäädä maahan. UN Womenin suurin operaatio onkin Afganistanissa. Suomalaiset ovat lahjoittaneet paljon, ja humanitäärinen apu kohdennetaan naisten itsemäärittelemiin rahaa tarvitseviin kohteisiin. Tällaisia ovat muun muassa turvatalot väkivaltaa kohdanneille naisille, ammattikoulutus ja palkka tehdyistä työsuorituksista. Näiden suojaa ja turvaa antavien toimien lisäksi Hirsikangas painottaa naisten toimijuuden vahvistamista. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien tukeminen, mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on Afganistanin naisten ja tyttöjen tilanteen parantamiseksi olisi aivan keskeistä.

Tähän kaikkeen Helsingin Demarinaistenkin keräys UN Womenin kanssa yhteistyössä tähtää.

Teksti: Päivikki Kumpulainen