Koulutus ja tasa-arvo

Ei ole oppi hyväksi torpan pojalle, ajateltiin vielä 1800-luvun puolessa välissä. Samoin paheksuttiin nuoren naisen, Wilhelmiina Johnsonin (myöhemmin Minna Canth) valintaa vuonna 1863 lähteä opettajaoppiin Jyväskylän seminaariin. Koulutuksen katsottiin olevan tavalliselle kansalle, erityisesti tytöille ja naisille, turhaa ja aiheuttavan yhteiskunnallista levottomuutta ja työstä vieraantumista eli laiskuutta. Onneksi jo silloin uudistusmieliset päättäjät ymmärsivät, että kansan sivistäminen on välttämätöntä kansan menestymisen kannalta ja opinpolun katsottiin tuovan tullessaan taloudellista turvaa ja vaikutusvaltaa. Myös yhteys koulutuksen puutteen ja syrjäytymisen välillä oli ymmärretty.

Minna Canthin kouluajoista on vierähtänyt yli 150 vuotta, mutta edelleenkin tieto, koulutus ja sivistys on tärkeää pitää yhteiskunnan kehittämisen tärkeimpinä työkaluina. Samaa todistaa viimeaikainen keskustelu peruskoulun tilasta Suomessa tai kansainväliset uutiset esimerkiksi Iranista, Afganistanista tai Venäjältä.

Mediakriittisyys on noussut erityisen tärkeäksi taidoksi viimeaikaisten suurten yhteiskunnallisten mullistusten seurauksena. Laaja yleissivistys taklaa osaltaan median luomia vääristymiä maailman tilanteesta ja osaamme pohtia uutisia monesta eri näkökulmasta. Ymmärrämme paremmin esimerkiksi sosiaalisen median luomien kuplien omia arvovalintojamme tukevat ja vahvistavat vaikutuksen. Toisaalta laaja tietopohja historiallisista faktoista antaa mahdollisuuden arvioida, miksi esimerkiksi Venäjällä yhteiskunta on korruptoitunut ja valta keskittynyt, eikä riippumattomalla medialla ei ole toimintamahdollisuuksia. Tieto antaa ainakin jonkinlaisia työkaluja vastustaa epädemokraattisia kehityskulkuja.

Suomen kansainvälinen menestys perustuu tietoon ja innovaatioihin. Emme ole saaneet osaksemme laajoja luonnonrikkauksia, vaan korkea sivistystaso on siivittänyt Suomen monella osa-alueella maailman maineeseen. Luottamus opettajien ammattitaitoon, yliopistojen ja elinkeinoelämän aktiivinen yhteistyö ja yhteiskunnan resurssien kohdentaminen tutkimustyöhön ovat tuottaneet hyviä tuloksia myös Nokian menestystarinan jälkeen. Olemme esimerkiksi digitaalisen pääoman osalta Euroopan vahvin valtio.

Suomi on pitkään ollut koulutuksen tasa-arvon mallimaa. Viimeaikaiset oppimistulokset kuitenkin osoittavat, että tarvitaan edelleen eteenpäin katsovaa asennetta ja kehitystyötä. Julkisen sektorin on jatkossakin huolehdittava, että laadukkaat ja yhdenvertaiset koulutuspalvelut ovat kaikkien ulottuvilla. Huono-osaisuuden periytyminen on vahvistunut, joten tarvitsemme toimenpiteitä, jotta kehityssuunta saadaan käännettyä. Vahva luku-, kirjoitus- ja laskutaito on perusta, jota ei voi missään tilanteessa unohtaa. Samoin jokaisen oppijan kohtaaminen ja kuuleminen luokkatilanteessa vahvistaa mielikuvaa turvallisesta oppimisympäristöstä. Kielten ja kulttuurien kirjo on koulumaailmassa lisääntynyt. Se tuo lisäarvoa oppimiseen, mutta vaatii materiaalien ja menetelmien uudelleenarviointia.

Kuluneella vaalikaudella Marinin hallitus on panostanut koulutuspolitiikkaan ja toteuttanut oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen. Perusopetuksen laatuun on panostettu Oikeus oppia-kehittämisohjelman kautta. Esimerkiksi lähikoulujen asemaa on vahvistettu ja ryhmäkokojen pienentämiseen on ohjattu resursseja. Ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen rahoituspohjaa on vahvistettu, jotta opintoja saadaan kehitettyä työelämän tarpeita vastaaviksi.

Suomalaisen koulutuksen uranuurtajan Minna Canthin hengessä haluamme jatkaa työtä koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja tasa-arvon saavuttamiseksi. Samalla vastaamme kyllä Minna Canthin esittämään kysymykseen: ”Vapaus, tasa-arvo ja rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Demarinaisten puheenjohtajisto toivottaa hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Tytti Tuppurainen

Emmi Lintonen

Minna Salminen