Savo-Karjalan Demarinaiset: Liike on lääke – Kuopion sitkeät naisvoimistelijat

Ennen joulua minulla oli ilo vierailla kuuntelemassa kuopiolaisten rouvien tarinoita vuosikymmenten varrelta. Nämä naiset ovat viettäneet aktiivista elämää liikunnan parissa. Keskustelijoiden kokoonpano on vuosien saatossa hieman muuttunut, mutta edelleen heitä yhdistää rakkaus liikkeeseen ja yhdessäoloon. Kahvia juodessa ja mustikkapiirakkaa syödessä keskustelimme niin yhteiskunnallisista asioista kuin siitä, mikä heidät on tuonut yhteen. Meillä jokaisella olisi heiltä opittavaa.

Kuopion Työväen Naisvoimistelijat ry:n (1934–2004) alajaostona vuodesta 2003 toiminut Ystävyyden Kilta, ja sittemmin seuramuutoksen yhteydessä maaliskuussa 2015 pääseuran jäädessä kellumaan, vapaamuotoisena Turinakiltana Turinatupa-nimisessä paikassa kokoontuva ryhmä naisia muisteli lämmöllä menneitä aikoja. Seuramuutoksesta huolimatta kokoontumisia on jatkettu edelleen samalla periaatteella kuin aiemminkin. Voimistelu ei ollut koskaan näille naisille vain harrastus, vaan elämäntapa. Liikunta oli itsestäänselvyys, ja myös Kuopiossa riitti liikuntaan liittyviä yhdistyksiä. Voimistelun pariin ohjattiin myös kouluista, joten oli hyvin tavallista, että lapset voimistelivat. Saattoipa harvinaisempaa olla, jos joku ei ollut lajista kiinnostunut. Naisvoimistelijat myös esiintyivät ahkerasti näyttävissä asuissa. KTNV:n aikoina he kävivät Työväen Teatterilla väliaikaohjelmissa ja kiersivät esiintymässä eri kunnissa ja kilpailuissa sekä valtakunnallisissa juhlissa. Sodan aikana he esiintyivät jopa rintamalla sotilaille.

Savo-Karjalan piirin demarinaisten tuore kunniajäsen Eeva Vartiainen on osa tuota kokoonpanoa, johon hänet on liitetty samana päivänä, kun hän syntyi. Hänen äitinsä oli nimittäin saanut synnytyslaitokselle kauniisti koristellun kultaisin kirjaimin säihkyvän sähkösanoman, jossa Kuopion Työväen Naisvoimistelijat lähettivät vuosikokouksestaan onnittelut pienen tytön syntymästä sekä toivottivat uuden jäsenen maailmaan sekä tietysti mukaan toimintaan. Eeva on siis kasvanut työväen naisvoimistelijoiden piirissä aivan elämänsä ensimmäisestä päivästä lähtien. Onkin osuvaa, että juuri työväen naisliike valitsi Eevan kunniajäsenekseen vuoden 2024 lopussa.

Malja Kallaveden kaunottarille! Kuopion Työväen Naisvoimistelijat ry:n 70-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu historiikki on kunnianosoitus kaikille niille naisille, jotka ovat vuosikymmenten ajan pitäneet liikunnan iloa yllä. Kirja avaa ikkunan menneisiin vuosikymmeniin ja kertoo, miten voimistelu on muuttunut ajan saatossa. Luimme kirjaa yhdessä kahvittelun lomassa ja rouvat kertoivat kokemuksistaan. Esimerkiksi 1930-luvulla voimistelu oli kurinalaista, kun taas 1940-luvulla se auttoi selviytymään vaikeuksien keskellä. 1950-luvulla taas panostettiin lasten ja nuorten liikuntaan ja 1970-luvulla harrastuksista tuli monipuolisempia. Myös musiikki on aina ollut tärkeä osa voimistelua. Marssimusiikin lisäksi erityisesti 1980-luvulla nautittiin tunnelmallisista sävelistä.

Keskustelu rouvien kanssa oli rentoa ja mukavaa, naurunremahduksia kuultiin tämän tästä. Puhe kääntyi lapsiin, lastenlapsiin, ruokiin ja nykyteknologiaan. Myös valokuvia katseltiin. Naiset korostivat, että liike on myös pitkän iän salaisuus. Liike ja puhdas ruoka. Moni rouvista oli sitä mieltä, että nykyään vallitsee turhuuden markkinat, vaikka pitkälle pärjää aivan tavallisella perusruoalla, kuten perunalla. Yleinen käsitys rouvien ajatuksissa oli, että nuoret eivät osaa enää syödä samalla tavalla perunaa kuin ennen. Ehkä siksi, kun sitä harva kasvattaa itse, vaan potut pitää hakea kaupasta. Perunoista pääsimme perinneresepteihin ja niitä vaihtaessa oltiin yksimielisiä siitä, että laihdutuskuurilla ei pidä kenenkään oleman. Kermaa ja voitakin voi käyttää hyvillä mielin, kunhan nyt ei ihan joka aterialla. Perinnereseptien raaka-aineista puhuessa eräs rouva totesi, että erityisesti silloin, kun oli tiukkaa, oli hänen lapsuudessansa yleistä leipäressun tekeminen. Muut rouvat nyökyttelivät yhtyen kokemukseen. Vaikka maailma on muuttunut, heidän intohimonsa liikuntaan ja yhdessäoloon on säilynyt. He muistelevat lämmöllä menneitä aikoja ja elämänmittaisia ystävyyssuhteita, joita voimistelu on tuonut.

Yhteishenki on aina ollut vahva. Naiset ovat lapsesta asti lähteneet samoista lähtökohdista, ja heidän välillään ei ole koskaan ollut riitoja. Vaikka joskus nuorempana, valtakunnallisissa tilaisuuksissa, joidenkin voimisteluseurojen poliittinen kahtiajakautuminen tuli esille, se ei ole koskaan sotkenut näiden naisten välejä. He ovat aina olleet sulassa sovussa ja uskaltaneet sanoa mielipiteensä. Mikäli keskustelu on kääntynyt yhteiskunnallisiin asioihin, niin ei niistäkään ole riidelty.

Vaikka osa naisista on jo poistunut keskuudestamme, heidän muistonsa elävät vahvana kokoontuvien ajatuksissa ja puheissa jokaisella tapaamiskerralla. Kiltalaiset ovat saattaneet perustajajäseniä haudanlepoon ja muistelleet menneitä aikoja valokuvien äärellä. Marssimusiikki soi edelleen naisten mielessä ja he herkistyvät marssilaulujen myötä. Sain myös kuulla ääninäytteen heille kaikille tutusta Ystävyyslaulusta. Voin hyvin kuvitella, miten rytmikkäästi naiset ovat sen tahtiin liikkuneet. Nämä naiset ovat elävä esimerkki siitä, miten liikunta ja yhdessäolo voivat rikastuttaa elämää ja tuoda iloa vuosiksi eteenpäin. Heidän tarinansa inspiroi meitä kaikkia pitämään huolta itsestämme ja vaalimaan yhteisöllisyyttä. Liikunnan ilo kantaa.

Tytti Luoma, Savo-Karjalan Demarinaisten pj.