Savo-Karjalan Demarinaiset: Sote-järjestöjen työtä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Sote-järjestöjen rooli korostuu yhteiskunnassa, jossa sosiaaliturvaan on tehty lukuisia heikennyksiä lyhyessä ajassa. Etuuksia on kiristetty, palvelujen saatavuus on monin paikoin heikentynyt ja arjessa selviytymisen paine on kasvanut yhä useammalla perheellä. Samaan aikaan lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa psykiatrisen hoidon tarve ja kiireelliset sijoitukset ovat maan korkeimpia. Julkinen sote-sektori tekee parhaansa, mutta henkilöstöresurssien niukkuus, pääkaupunkialueen ulkopuolella pitkät etäisyydet ja taloudelliset realiteetit rajoittavat sen kykyä vastata kasvavaan tarpeeseen.

Sote-järjestöt ovat pitkään vastanneet matalalla kynnyksellä yhteiskunnan haasteisiin tarjoamalla tukea, kohtaamista, ohjausta ja yhteisöllisyyttä tavalla, jota viranomaispalvelut eivät aina voi tuottaa. Järjestöjen työ tavoittaa ihmisiä, jotka muuten jäisivät yksin, kuten vanhempia, joilla ei ole voimavaroja tai halukkuutta hakeutua viranomaispalveluihin; nuoria, jotka tarvitsevat turvallisen aikuisen arkeensa, ja ikääntyneitä, joiden arkea yksinäisyys varjostaa. Tällainen työ on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan: se vähentää kriisejä, lastensuojelun tarvetta ja raskaiden palvelujen tuomaa kuormitusta sote-sektorille.

Sote-järjestöjen valtionavustusleikkauksien aiheuttamaa ahdinkoa vaikeuttaa merkittävästi myös nykyisessä muodossaan päättyvä kuntouttava työtoiminta. Kuntouttava työtoiminta on ollut arvokas väylä ihmisille, jotka kaipaavat tukea arkeen ja yhteisöön kiinnittymiseen, mutta se on ollut myös konkreettinen resurssi järjestöille. Kun tämä kanava katkeaa ilman riittäviä korvaavia ratkaisuja, moni järjestö menettää mahdollisuuden ylläpitää paikallisesti vaikuttavaa toimintaansa.

Sote-järjestöjen valtionavustukset, joista tällä hallituskaudella leikataan ainakin 140 miljoonaa euroa, ovat kustannustehokas tapa parantaa ihmisten elämänlaatua ja lievittää julkisen sote-sektorin kuormitusta. Jokainen euro, joka sijoitetaan järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, säästää myöhemmin kalliissa erityispalveluissa. Vielä tärkeämpää on se, että nämä avustukset turvaavat ihmisarvoa: ne auttavat varmistamaan, ettei kukaan jää yksin, vaikka sosiaaliturvaa ja palveluja heikennetään.

Kun sosiaaliturvan taso laskee ja palvelujärjestelmä on kovilla, sote-järjestöjen työ ei ole ylellisyyttä; se on välttämättömyys. Nyt tarvitaan rohkeutta turvata sote-järjestöjen rahoitus jatkossakin, jotta Suomi voi olla maa, jossa heikoimmistakin pidetään huolta. Se on jokaisen meistä etu.

Henna Karhapää (FT)

Savo-Karjalan demarinaiset

Hallituksen jäsen